Mä sinnittelen ja sinnittelen päivästä toiseen. Yritän pitää pään kasassa, ajatella positiivisia ajatuksia ja saada edes jotain aikaan. Laurin kanssa kaikki on mutkikasta. Mä rakastan niin hirveästi, että tekee mieli painautua niin lähelle häntä, ettei ole mahdollista päästä lähemmäs. Ja samaan aikaan mua suututta niin hirveästi, että tekee mieli lyödä jokainen itsekkyyden murunen ulos hänestä.
Pikkukaveri se sinnittelee vieläkin ja mua ahdistaa myöntää, että mä alan rakastaa sitä. Jokainen pienikin pisara verta säikäyttää ja jokainen vatsan kipristys laittaa hälytyskellot soimaan.
Kaikki muuttuu, enkä mä ole varma kestänkö mä sitä. Iltaisin, kun mä käyn nukkumaan, mua pelottaa. Tulevaisuus ja nykyhetkikin hieman. Mä tahtoisin tietää, miten asiat järjestyvät ja tuleeko tästä ihan hyvä vielä. Ei auta kuin odottaa.
tulevaisuus on aina pelottava, ja sitä vaan haluis tietää, miten kaikki sujuu - sun tilanteessas varsinki ! sitä ei kuitenkaan valitettavasti etukäteen ikinä tiedä, mutta kyllä nuo asiat tuppaa yleensä jotenkin sujumaan. voimia sulle c:
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaJos sulla on yhtään verenvuotoa, niin heti lääkärille.
VastaaPoistaNeuvolasta sanottiin, että pieni tiputtelu on ihan tavallista, eikä vielä ole syytä hakeutua tutkimuksiin.
Poista