Aamulla mä seisoin puhelin kädessä, valmiina soittamaan aikaa aborttiin ja nyt mä selaan lastenvaunuja netistä. Jos Lauri olisi mun tukenani tässä, mä en epäröisi hetkeäkään, mutta hän ei ole. En mä tahdo antaa hänen mielipiteensä vaikuttaa, mutten vain tiedä, selviänkö yksin. Mutta pian hän on lähdössä joka tapauksessa. Hän on valmis jättämään mut noin vain. Mun täytyy vain valita, tahdonko mä olla yksin-yksin vaiko vauvan-kanssa-yksin.
Pari tuntia sitten mä en tahtonut olla enää laisinkaan. Puukko näytti houkuttelevalta. Pian mä kuitenkin säikähdin, mieleni teki jo soittaa hätäkeskukseen ja pyytää heitä pelastamaan mut itseltäni. Mä kuitenkin tyydyin vain lämpimään suihkuun ja voileipäkekseihin.
Ei musta ole tähän. Mä pelkään, että valitsinpa mä mitä tahansa, se on liikaa mulle. Ja Lauri ajattelee vain, ettei voi olla mun tukena, koska silloin hän ei voisi enää pelata niin paljon pelikoneilla eikä napsia nappeja joka viikonloppu. Mä jopa sanoin, että mä en vaadi rahaa enkä loputtomasti aikaa, mä vain vaadin jonkun, jolle mä voin puhua. Se on kuitenkin liikaa pyydetty. Enkä mä tahdo anella, en enää. En mä tahdo pakottaa ketään mihinkään. Kyllä mä tiesin kokoajan, ettei hänestä ole isäksi. En mä voi odottaa sellaista mieheltä, joka tuntuu olevan henkisesti kymmenen vuotiaan tasolla.
Eikö se abortti ois nytte todellaki järkevä ratkasu? Miten sä pystysit siitä vauvasta huolehtimaan kun nyttekki on "vähä" epävakaat toi meno, joka toinen päivä on hyvä ja toinen huono... ei se ainakaan yhtään helpommaks elämää tuu tekemää ja saamaa asioit kuntoon.
VastaaPoistaSamaa mieltä edellisen kanssa. Tee itsellesi ja vauvalle palvelus ja keskeytä raskaus. Ei sinusta ole vanhemmaksi, kun olet tuossa kunnossa. Vauvakin kärsii odotusaikana, kun olo on tuollainen.
VastaaPoistaOlen eri mieltä: Adasta löytyy kyllä potentiaalia! Uskon, että hän pystyy huolehtimaan lapsesta ja olemaan sille kunnollinen äiti, jos vain päättää niin! Mutta itsekin äitinä muistutan vielä, että lapsen tarpeet menevät AINA etusijalle ja lapsesta pitää huolehtia jokaikinen päivä, vaikka olisi millainen vitutus päällä! Päätös lapsen mahdollisesta pitämisestä Adan pitää tehdä niin kuin sydän sanoo ja sen jälkeen pysyä päätöksensä takana. Minusta vaikuttaa, että Ada melko realistisesti tajuaa jo nyt, ettei hän voi Laurin varaan rakentaa mitään. Eli jos Ada pitää lapsen, hän tietää jo tässä vaiheessa, että tulee olemaan yh-äiti. Voimia Ada! <3
VastaaPoista"vanhus"
Olen eri mieltä. Adasta ei kyllä todellakaan löydy ripaustakaan potentiaalia. Tollanen piripää ei selviäis viikkoakaan itkevän äpärän kanssa. Eihän hän pysty itsestäkään huoletimaan, ku kaikki rahat käyttää viinaan ja nappeihin. Jääkaapissakin on useimmiten vain valot.
PoistaPotentiaalia tai ei, mä teen sen. Vaikka yksin.
Poista