Sivut

maanantai 16. maaliskuuta 2015

The scars that you gave me, they made me look cool

"Sä luulit, että mä en kykene muodostamaan toimivia ystäväsuhteita lainkaan. Luulit, että mä olen kaikkien silmissä sellainen samanlainen säälittävä paskiainen, kuin mä olen sun silmissäsi. Huoletta sä esittelit mut omille ystävillesi ja kuvittelit, että mä olen vain hiljainen ja kaunis edustustyttöystävä. Joku, jonka voi aina nolata ja joku, jonka avulla sä saat itses näyttämään viisaammalta. Sä tahdoit näyttää kaikille, kuinka sulla on kaunis nainen, joka kumartuu sun etees milloin tahansa.

Sä kerroit ystävilles kaiken sen paskan, mitä sä olet mulle tehnyt mun selkäni takana. Sä puhuit musta pahaa ja luotit siihen, etten mä koskaan saa kuulla mitään. Eihän sun omat ystäväsi kääntäisi sulle selkäänsä, eihän kukaan pettäisi sun luottamusta, eihän?

Rakas, sä luulit väärin. Mä olen sun ystävies kanssa läheisempi, kuin sä olet koskaan ollut. Mä kuulen kaiken, sanasta sanaan. Mä tiedän, kuinka sä olet meidän puolivuotispäivänä käynyt lykkimässä lähikaupan myyjää ja kuinka sä olet rehvastellut pitäväs kahta naista samaan aikaan. Mä olen kuullut, kuinka sä kännipäissäs olet baarissa suudellut väkisin viereisen pöydän tyttöä ja kuinka sä olet todellisuudessa ollut yösi jossakin ihan muualla, kuin kotona. Ja rakas, mä olen myös kuullut, kuinka sä olet viime viikonloppuna yrittänyt kaataa parhaan kaverisi naista. 

Mutta rakas, tässä asiassa on myös kääntöpuoli. Mä tiedän jotain, mitä sä et tiedä. Mä tiedän, että sun paras kaverisi tietää. Mä tiedän, että ennemmin kuin sä arvaatkaan, sua sattuu. Ja vaikka mä tiedän, mä en tee asialle mitään. En tee, koska mä en enää välitä. Sä olet ansainnut sen kaiken. Kun mä vihdoin saan nähdä, kuinka sä olet se säälittävä paskiainen, joka tulee häntä koipien välissä anelemaan anteeksi antoa, mä annan sun anella. Mä olen nyt se vahva osapuoli. Mä olen se, jolla on kylmä katse ja liikaa vaatimuksia. Sä saat rakas tehdä aika helvetin kovasti töitä, jotta tästä noustaan enää koskaan."

Ps. Ei musta ehkä sittenkään tule äitiä. Taisi loppua tämä raskaus, ennen kuin edes alkoikaan, nyt ainakin vaikuttaa siltä. Ja abortin kannalle mä olen muutenkin alkanut kallistua, en mä tahdo saattaa yhtäkään viatonta ihmisraukkaa tähän pahaan maailmaan.

6 kommenttia:

  1. Aaattelin et tää kolmen postauksen raskaus päättyy "keskenmenoon".

    VastaaPoista
  2. Tästä tulee ihan se Kolmas Pyörä blogi mieleen. Ootko joku Candy kakkonen? Kauan sä jatkat tätä keksittyä tarinaas? Arvasin, että et aio pitää sitä äpärää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sä olitkin vasta arviolta sadas henkilö, joka meitä vertaa. Mä en jaksa käydä tätä keskustelua sadatta kertaa.

      Poista
  3. Muista että teet kaikki päätökset vain ja ainoastaan sen pohjalta mitä sä ite tunnet. tommoset ilkeet kommentit toivottavasti ei vaikuta sun päätökseen. Aborttiki on todella iso päätös. Onhan olemassa myös adoptio, jolloin lapsi pääsis varmasti hyvään kotiin:) voimiii sulle iha hirveesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Sen mä tiedän, että adoptioon mä en pystyisi. Mua kalvaisi aina epätietoisuus oman lapsen kohtalosta. Näin on kaikille parempi.

      Poista