Better than before

Hengissä ollaan. Penkkarit on juhlittu ja lukuloma alkanut. Aurinko paistaa ja kaikki on suhteellisen hyvin. On se vain jännää, kuinka paljon tuo taivaalla loistava valopallo voi piristää mun mieltäni.

Mun ja Laurin tilanne on kutakuinkin ennallaan. Ystävinä jatketaan, vaikka molemmat tahtoisi muutakin. Nyt ei kuitenkaan ole hyvä aika muulle. Ei laisinkaan, ei kaiken sen jälkeen.

Mä olen huomannut, että kysyntää olisi myös toisaalla, mutta en mä sillekään uralle aio ainakaan toistaiseksi luisua. Lauri on ainoa, ketä kohtaan mulla on vahvoja tunteita tällä hetkellä, enkä mä näiden parin yhteisen vuoden jälkeen aio suinpäin hypätä uuteen suhteeseen. Ja ehkä on loppujen lopuksi ihan hyvä olla ihan omillaankin välillä. Mä en kuitenkaan ole mikään tasapainoisin ja ehjin ihminen tällä hetkellä.

Mun sairauskin on muistutellut itsestään taas. Toiset päivät sujuvat paremmin ja toiset kitkutellen, mutta niin se luultavasti tulee menemään koko mun loppu elämäni ajan. Parempi siis vain tottua. Mua kuntoutetaan suhteellisen ahkerasti ja kevään mittaan silläkin puolella tapahtuu taas, siitä mä kuitenkin kirjoitan teille vasta sitten, kun kaikki on varmempaa.

Ihan hyvin mulla siis menee tällä hetkellä. Mä alan vihdoin saada asioita kasaan ja tulevaisuuskin alkaa hahmottua pikkuhiljaa.