Sydämen ja järjen kompromissi, ystävyys Laurin kanssa. Ei tämä tule kauaa kestämään näin, mutta tällä hetkellä mennään näillä. Mä tahdon katsoa tän pelin loppuun asti. Ja sitä paitsi, me lähdetään pian lomallekin yhdessä, joten parempi sinne on ystävinä mennä, kuin riidoissa.
Mitäpä muuta. Ylioppilasjuttuja, tänään alkanut lukuloma ja sen sellaista. Sekoiluakin jonkin verran, mutta vähemmissä määrin. Pientä tissuttelua enimmäkseen, ei mitään sen kovempia aineita. Hyvä niin, luulisin.
Tommia mä olen nähnyt pariin otteeseen, toissa kerrasta mä taisin täällä kertoakin, mutta viime kerrasta en. Eipä siinä sen kummempia, mä olin siellä yötä ja heillä näyttää olevan kaikki kunnossa. Vauvavatsa kasvaa, koti on kaaoksessa ja Tommi paiskii töitä. Pian mun olisi tarkoitus suunnata sinne muutamaksikin yöksi saunomaan ja ryypiskelemään Tommin seuraksi. Ajankohta vain on vielä hieman epäselvä.
Mä mietin tuossa yksin ajellessani, että mun elämäni on kääntynyt melko päälaelleen. Vielä jokin aika sitten mä kirjoitin teille, kuinka mulla ei ole yhtään ystävää ja mä vain istun yksin kotona päivästä toiseen. No, nyt kaikki on toisin. Toisinaan mun tekisi mieli kloonata itseni, jotta mä kerkeäsini tavata kaikkia tuttuja. Puhelin soi kokoajan ja aina olen menossa. Se näkyy myös bloggaustahdissa, mistä mä olen toki pahoillani.
Tämä ilta mulla on kuitenkin aikaa vain itselleni ja yritänkin päivitellä blogijuttuja ajantasalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti