Outoa olla kotona. Mä olen viime aikoina niin ahkerasti punkannut kavereiden nurkissa, etten oikein enää muista, millaista on olla yksin. Ympäriltä puuttuu kaikki se jatkuva hälinä ja elämisen meininki ja mä jollainlailla kaipaan sitä ihan hirveästi.
Lisäksi mä vihaan tätä kämppää enemmän kuin mitään, joten tämä ei kyllä ole tällä hetkellä mitenkään ideaali paikka rentoutumiselle. Pakko se on kuitenkin täälläkin toisinaan olla, en mä voi pysyvästi muiden nurkissa asua.
Mulla on kiikarissa muutamakin loistavan oloinen asunto paremmalla sijainnilla, mutta kaikki on vielä epävarmaa. Vuokran makaminen yksin ei ole kovinkaan helppoa tällä budjetilla, eikä ensi kesän tienesteistä ole mitään takeita, joten parempi olla ottamatta turhia riskejä. Tämän asunnon vuokrasta mä selviän, mutta suuremman asunnon vuokra saattaa tuottaa vaikeuksia, mikäli rahatilanne muuttuu radikaalisti.
Jos vain olisi se toinen, jonka kanssa jakaa kulut, niin ei olisi mitään ongelmaa. Sellaista ihmistä mulla ei kuitenkaan tällä hetkellä ole, joten näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti