Yön pimeinä tunteina istun kylmällä laminaatilla eteisessä ja tuijotan itseäni peilistä. Takkuiset hiukset kaipaavat kipeästi harjaa ja rohtuneet huulet huulirasvaa. Tämä on taas yksi niistä öistä, kun en saa nukuttua, vaikka uni on se, mitä kaikista kipeiten kaipaisin. Nimesi poukkoilee mielessäni ja lyö ohimoitani kipeästi. Olen kokenut kanssasi koko sen tunteiden kirjon, suhteemme on ollut kaikkea, mitä suhde vain voi olla. Nyt en kuitenkaan tiedä, mitä tunnen. En tiedä, mitä se suhde on tällä hetkellä.
Se on jotain kieroa, mitä kenelläkään muulla ei ole. Ja ensimmäistä kertaa sanon ääneen, että kaipaan sitä tavallista ja normaalia, kaipaan sitä helppoutta. Yleensä en halua kulkea massan mukana, en tahdo olla kuten muut. Nyt kaikki on kuitenkin toisin. Haluaisin kanssasi jotain normaalia. Haluaisin olla ystävä, kuten kaikki muutkin ovat. Miksi emme vain voi ottaa mallia jostain muusta, miksi emme voi toimia kuten muut?
En jaksa pelata tätä peliäsi enää. Et voi suuttua ja odottaa minun juoksevan perääsi ja tekevän kuten tahdot. Ei ole reilua tehdä niin kerta toisensa jälkeen. Sinä tiedät, että minä juoksen, vaikka jalkoihini sattuisi kuinka. Tiedät, että juoksen, vaikka se tekisi kipeää. Mutta tahtoasi en täytä. Tiedät, etten voi tehdä niin.
Mikset voi tyytyä siihen, mitä sinulla on? Mikset voi olla ystävä? Ystävyytemme on julkisesti tuomittua, kukaan ei sitä hyväksyisi. Mutta miksi sillä pitää olla merkitystä? Miksi muiden mielipiteillä täytyy olla väliä? Eikö ole tärkeintä, että sinä olet tärkeä minulle ja minä sinulle? Eikö ole tärkeintä, että me hyväksymme kaiken?
Olen antanut anteeksi niin monesti. Olen hyväksynyt sinut juuri tuollaisena, kuin olet. Jos muut eivät anna sinun olla niiden ihmisten kanssa, joita rakastat, he eivät hyväksy sinua. He tuomitsevat valintasi, he eivät anna sinun olla oma itsesi. Miksi laitat ne ihmiset minun edelleni? Miksi rakastat ihmistä, joka rajoittaa sinua?
"Ollaan ystäviä, käydään kahvilla ja soitellaan. Vaihdetaan kuulumisia ja ollaan tukena."
Kuulostaa helpolta, eikö? Miksei se ole sitä? Miksei se ole helppoa? Miksei se toimi? Miksi kaikesta täytyy tehdä niin helvetin vaikeaa?
Vaikka kuinka tahtoisin laskea irti, niin en osaa. Tiedän, että vaikka olisimme kuinka kauan puhumatta, lopulta puhumme taas. Vaikka olisit kuinka vihainen, lopulta se viha loppuu. Ja niin ei ole käynyt kenenkään kanssa aiemmin. Kukaan ei ole sanonut hyvästejä monesti. Yleensä hyvästit ovat lopulliset. Mutta ei sinun kanssasi, ei sinun kanssasi, rakas.
"Jostain on jokainen riippuvainen, Samanlainen siinä suhteessa aine ku aine,
Paineet purkautuu jos ne on padottu
Mut se ei oo mikää syy-yy-yy
Se ei oo mikää syy-yy-yy
Se ei oo mikää syy-yy-yy
Se on vaa nätisti sanottu"
(Pyhimys - Paranoid #5)
Valitettavasti vaan se ystävyys exien kanssa harvoin toimii. Edelleen suosittelene no-contact -sääntöä, pääset asiasta viimeinkin eroon ja se siitä. Mutta ilmeisesti jotenkin nautit siitä Tommin huomiosta niin paljon, ettet ole valmis päästämään irti.
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa. Myös sen kanssa, etten vain osaa päästää irti :/
PoistaMihin katos sun ask.fm ?
VastaaPoistaOn se siellä, linkki vain näköjään puuttuu tiedoistani! Tässäpä siis http://ask.fm/adaamalia
PoistaLuulen et myös se vaikeuttaa asiaa, ettei sulla ole jurikaan muita ihmisiä elämässäsi. Jos olisit tukevan ja rakastavan joukon ympäröimä, et samalla tavalla eksyisi kaipuuseesi tai noihin ajatuksiin. Mä usein myös mietin, miksi minulla sitten ON ollut niin jumalallinen yhteys joidenkin ihmisten kanssa, jos se lopulta on vain tuhoava ja mahdoton... niin. Mitään vastausta en todellakaan ole löytänyt, ainoa, mitä olen keksinyt, on, että jostakin syystä olen tarvinnut niitä, jotta oppisin. Ja että ehkä niissä tosiaan on jotakin tämän todellisuuden rajat ylittävää, suurempaa tarkoitusta - kun siltä kerran tuntuu... Toivon, että jossakin joskus saan joitakin vastauksia - viimeistään toisessa ulottuvuudessa, kun kuolen...
VastaaPoistaMä muuten ajattelen eläväni tosi vanhaksi. Isomummokin eli, minäkin elän 90-100 vuotta ja aion pysyä nuorena! :D Koska vuodet kyllä vilisee mut kun pitää selaisen asenteen, että rakastaa elämää ja järjestää sen sillä tavalla, että mitään ei tartte katua, ei muuta tarvita. Kivaa sunnuntaita! Moona
Luulen, että olet aivan oikeassa. Moni asia olisi niin erilailla, jos minulla olisi vahva tukijoukko ympärilläni. Vastauksia erinäisiin kysymyksiin ja etenkin tiettyjen asioiden tarkoitusta minäkin olen odottanut, mutta ehkä ne jutut tosiaan selviävät vasta jossain muualla, kaukana täältä.
PoistaMaanantain puolella ollaan jo, joten kivaa maanantaita!
Ei oo niin yksinkertaista päästää irti tärkeästä ihmisestä vaikka kyseinen henkilö onkin aiheuttanu paljon tuskaa.
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa. Monesti tuntuu, että olen ainoa, kenelle se on näin hirmu vaikeaa :/
PoistaTiedän itse kuinka vaikeaa se on joten ymmärrän täysin sua. Kauheesti voimia sulle, oot mahtava tyttö! Oon edellinen kommentoija
PoistaKiitos <3
Poista