Tiedättekö, mä en enää vaan tunne yksinkertaisesti yhtään mitään. Mua sattuu niin paljon, etten mä voi rakastaa sellaista ihmistä enää. Mä en tunne perhosia vatsanpohjassa, en edes pientä onnen pilkettä, kun mä katson häntä. Mä tunnen vain epäilystä, pahaa mieltä ja huonoja muistoja.
Vielä pari päivää sitten edes osa siitä onnesta oli tallella ja nyt se viimeinenkin ripe on poissa. Mä en voi rakastaa, kun mua satutetaan kokoajan. Mä en pysty siihen. En, vaikka mä kuinka kovasti yrittäisin ja tahtoisin.
Ehkä hän ei vaan ole se oikea mulle. Tai ehkä vika on minussa, ehkä mä olen vääränlainen. Oli miten oli, mun on pakko luovuttaa. Mulla ei ole enää mitään sanottavaa, eikä mitään, minkä takia mun täytyisi yrittää.
Hän ei osaa sanoa rakastavansa. Hän ei osaa edes rakastaa enää. Ja silloin munkaan on turhaa yrittää yksin.
Hän ei varmaankaan ole se oikea sulle, valitettavasti. Pidä nyt vaan pääsi, äläkä anna periksi, kun hän seuraavan kerran taas yrittää olla rakastettava. Saat vielä niiiin paljon parempaa, kun vain maltat luopua kaikesta paskasta! Hengessä mukana <3
VastaaPoista"vanhus"
<3
PoistaTykkäsin ihan vain sen vuoksi, että "luovuttaminen" tuntuu tässä tapauksessa olevan täysin oikea ratkaisu. Jossain on sulle niin paljon parempi ihminen, joka tulee antamaan sulle rakkautta eikä riko sua palasiksi.
VastaaPoista<3
Poista