Pää murskattuna palasiksi, tuhansia ajatuksia levinneenä ympäri yksiön seiniä. Ruumis tyhjänä lattialla. Lauseet vailla selittäjää. Serotoniinit kulutettuna loppuun, unirytmi tuhottu lopullisesti.
Kyyneleet laineina laminaatilla, kysymykset vailla vastaajaa.
Miksi juuri minä, miksi, miksi? Kaikki on samoin kuten aina, silti mikään ei ole ennallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti