Mä en oikein tiedä mitä mä kirjoittaisin tästä. Mä en tiedä mitä sanoa, enkä mä oikeastaan edes tiedä mitä ajattelen. Kaikki on vain niin sekaisin tämän asian tiimoilta, ettei mua jaksa edes kiinnostaa. Mutta silti mua kiinnostaa, ahdistavan paljon.
Joulukuun loppu, tammikuun alku. Menkat myöhässä kolme viikkoa. Haamuplussa raskaustestissä. Kaksi viikkoa sen jälkeen negatiivinen testi ja järkyttävät kivut. Menkat alkaa. Kemiallinen raskaus siis luultavasti tai ainakin jotain sen tyyppistä.
Lokakuun loppu, marraskuun alku. Menkat myöhässä kaksi viikkoa. Hetki sitten tehty raskaustesti negatiivinen. Kauhu. Tuntiaikataulua noudattavat kuukautiset ovat poissa aivan yllättäen, ilman syytä. Nettipalstat kertovat mulle, ettei mahdollinen raskaus välttämättä näy niin ajoissa testattaessa.
Ehkäisy: olematonta jo puolitoista vuotta. Käytetty ehkä joka viides kerta. Typerää.
Lauri on jo aikoja sitten tehnyt selväksi, ettei hänestä ole isäksi vielä vuosiin. Seksi silti kelpaa. Vastuullista. Vaikka mikäs mä olen saarnaamaan, en mäkään äidiksi kykenisi tällä mielenterveydellä.
Vastuutonta riskipeliähän tämä on kokoajan ollut. Mulle on huomautettu sata kertaa, käsketty lopettamaan ajoissa. Ja mitä mä teen? En mitään. Ei sillä, kyllä mä sen kai pitäisin ja rakastaisin, mutta ei se mitenkään unelma olis tässä vaiheessa. Yksinhuoltajuus ei ole koskaan ollut mun tavoitteena.
Mut ei, ei se voi vauva olla. Ei tällaisen sekakäyttäjän kohtuun kukaan tahdo.
Huomenna täytyy kai testata uudelleen. Helvetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti