Salla

Sallasta kysellään tasaisin väliajoin.
"Mitä sille kuuluu?"
"Millaiset teidän välit on nykyään?"
"Onko se vielä samanlainen, kuin ennen?"
Ja niin edelleen.

Ei ole kai sopivaa sanoa, että Salla on päästään vialla, mutta jos se olisi sopivaa, mä sanoisin niin. Yleensä mulla ei ole tapana puhua pahaa toisista ihmisistä, varsinkaan sairaista sellaisista, mutta Salla on jostain syystä poikkeus tapaus. Mä en vain osaa millään tavalla arvostaa ihmistä, joka tekee pahaa mulle ja muille. En, vaikka hän olisi kuinka sairas mieleltään.

Ennen Sallan ilkeät katseet, töniminen, selän takana puhuminen jne. jne. oli toki paljon runsaampaa, kuin nykyään, mutta esiintyy sitä vieläkin. Etenkin juoruja kulkee edelleen runsaasti. En mä kuitenkaan jaksa välittää enää, ei mulla ole ystäviä kuitenkaan. Tuntemattomien juoruilu ei jaksa enää liikuttaa mua. Luulkoon mitä luulee, mun rakkaimpani tietävät totuuden ja se riittää.

Ymmärtääkseni Salla saa nykyään jonkinlaista apua niin lääkityksen kuin keskustelunkin muodossa ja vaikka mä en hänestä pidäkään, olen mä iloinen siitä. Lähinnä kai itseni takia, avun saanti kun tuntui helpottaneen mun tilannettani ja olen saanut olla suhteellisen rauhassa. Sallan koulupoissaolot ovat myös lisääntyneet, eikä mun tarvitse nähdä häntä päivittäin.

Kokonaisuutena se ihminen on onnistunut jättämään ikuisen jäljen minuun. Mä en tule koskaan unohtamaan kaikkia niitä ilkeyksiä, joita hän on minusta sanonut, enkä mä koskaan unohda myöskään niitä kyynärpään iskuja kyljessäni. Ajan kuluessa mä kuitenkin olen oppinut elämään niiden juttujen kanssa ja ne eivät pyöri mun mielessäni läheskään niin paljon. Voin mä kuitenkin ihan avoimesti myöntää, että kun mä tilaan hissin alakertaan, pelkään mä joka kerta Sallan seisovan avautuvien ovien takana ja joka kerta kun hän kävelee mua kadulla vastaan, mä valmistaudun väistämään hyökkäystä.

En mä koskaan voi antaa anteeksi sille ihmiselle, mutta kyllä mä kykenen ymmärtämään edes jollainlailla ja se helpottaa mun omaa elämääni melkoisesti. Samanlainen tilanne on kai Tommillakin. Joka kerta kun me nähdään, on Salla puheenaiheena ainakin hetken. Menneisyys pyörii kaikkien mielissä, eikä sitä ole helppoa unohtaa. Mä tosiaan toivon, että Salla saa tarvitsemaansa apua, eikä kukaan muu joudu kokemaan samaa, kuin minä ja Tommi ollaan koettu.