Lauri soitti kuin soittikin, keskellä yötä tosin, mutta silti. Mä en nyt tiedä, että pääsenkö mä käymään siellä ennen kuin hän jo tulee lomille, mutta yritys on ainakin kova. Hän lupasi soittaa mulle vielä tässä viikonlopun aikana ja varmistaa tulevan viikon ohjelmansa silloin.
Mä en osaa edes kuvailla sitä tunnetta mikä mulla on aina, kun me ei olla puhuttu pitkään aikaan ja Laurin nimi ilmestyy puhelimen näytölle.
"Sä kuulostat iloiselta", sanoi hän eilenkin, kun mä vastasin puhelimeen.
No joo, viikko erossa ei oo mitenkään erityisen mukavaa, varsinkaan kun on kokoajan yksin.
Tänään on lauantai ja mulla on yllättävän hyvä mieli. Ajattelin tässä päivällä käydä ruokakaupassa ja illemmalla ehkä mennä pitkästä aikaa istumaan mun vakiopubiin. Tommilla tosin on taipumusta käydä siellä miltei joka päivä ja meidän välillä on taas jotain erimielisyyksiä, enkä mä välttämättä tahtoisin törmätä häneen tänään. Täytyy katsoa illemmalla jaksanko mä lähteä.
Tänne ei kuulu tänään mitään ihmeellistä, Sallasta mun oli tarkoitus kirjoittaa, mutten saanut sitä tekstiä vielä valmiiksi, joten julkaisen sen vasta myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti