Keskiviikko jo, enkä mä ole kuullut Laurista vielä tällä viikolla mitään. Se ei jätä mun ajatuksiani rauhaan ja mä tulen hulluksi kohta. Mitäköhän se tekee, onkohan sillä kaikki hyvin, tuleekohan se viikonloppuna kotiin?
Mua ahdistaa viikonloppu jo nyt. Lauri kuitenkin kysyy, että mitä mä tein viikolla. Makasin kotona, itkin ja olin netissä. Joo, kiva viikko.
TJ51, tuu jo pois sieltä.
Mua ahdistaa ja turhauttaa. Kyselkää multa askissa jotain, että mulla on edes jotain tekemistä.
Ootko koskaan harkinnut tekeväsi jotain vapaaehtoistyötä oman jaksamisesi mukaan? Pointtini on se, että usein muita auttaessa käy niin, että ihminen huomaa jollakin muulla menevän vielä paljon huonommin kuin itsellä. Saattaa jopa tehdä havainnon, että ei se oma elämä niin paskaa olekaan! Jos ihmisten auttaminen esim. jonkun järjestön kautta tuntuisi susta ihan vieraalta ajatukselta, niin voisithan vaikka hakeutua johonkin löytöeläinpaikkaan eläimiä hoitelemaan esim. 1-2 kertaa viikossa. Tää ehdotus saattaa sun mielestä kuulostaa ihan oudolta, mutta pakko oli ehdottaa, kun tuntuu välillä, että sulta puuttuu vaan sisältöä tosta elämästä...
VastaaPoista"vanhus"
Viimeiseen lauseeseen sä tiivistit kaiken sen, mikä on vialla. Ei oo sisältöä koko elämässä. Enkä mä vaan jostain syystä saa aikaiseksi hommattua mitään sisältöä. Kai se vaan on tää mun masentunut olotila, mikä saa mut jäämään sängynpohjalle koko päiväksi.
PoistaVapaaehtoistyö ei kuulosta yhtään hassummalta, se ei ole edes käynyt mielessä aiemmin. Mä joskus nuorena työskentelin vapaaehtoisena, mutta sen paikan loputtua se juttu vain jäi. Täytyis vaan selvittää millaisia mahdollisuuksia täällä olis sellaiselle työlle ja sovinko mä edes epävakaan mieleni kanssa sellaiseen.
Kiitos ehdotuksesta <3