Viis sormee ja vilaus

Joskus on vaan niin helvetin vaikeaa päättää, onko joku ihminen sulle hyväksi vai pahaksi, että sitä tulee jojoiltua edes takaisin pitkän aikaa. Mulla on käynyt jo kahden ihmisen kohdalla niin.

He osaavat olla niin hyviä mulle, osaavat kohdella mua hyvin ja sanoa juuri ne oikeat sanat. Ja sitten he osaavat olla hirviöitä, tuhota jokaisen osan minusta. 

Mä olen tunteellinen. Mä kaipaan sanojen lisäksi tekoja. Mä kaipaan avoimuutta ja rehellisyyttä. Mut on helppoa puhua puolelleen ja mä annan helposti anteeksi. Mä olen kiltti. Liian kiltti.

Mua alkaa väsyttää tää jatkuva sekoilu ihmisten kanssa. Olis vaan niin helppoa, jos osais olla yksin. Mutta kun en vaan osaa.

Laurista ei oo kuulunut mitään koko viikkoon, Tommin kanssa mä olen puhunut taas, vaikkei ollut tarkoitus ja niin edelleen. Huomenna olis viikon positiivisten vuoro, mutta ei taida kyllä olla paljon positiivista sanottavaa tästä viikosta.