Bridesmaids

Tommi tosiaan soitti mulle taas, kuten mä aiemmin tänään mainitsinkin. Tällä kertaa hänellä ei ollut vain tyhjänpäiväistä valittamista sanottavanaan, vaan hän pyysi neuvoa. Mä olen hänelle ainoa naispuolinen läheinen ihminen ja hän kaipasi kuulemma naisen näkemystä. Mä vaan meinasin tukehtua kieleeni, kun kuulin kysymyksen.

"Miten sä haluaisit, että sua kosittais?"

Tiesin heti, mistä on kyse. Häät. Eikä mitkä tahansa häät, vaan Tommin ja hänen tyttöystävänsä häät. Pian, ennen vauvan syntymää. Luultavasti tulevan puolen vuoden sisällä siis. He ovat kuulemma sopineet asian jo, mutta Tommin täytyy silti kosia. Ja mä olen kuulemma "bestman" ja mulla on velvollisuus auttaa myös kosinnassa. Kiva, mun ei edes pitänyt olla missään tekemisissä heidän kanssaan enää ja yhtäkkiä mä löydänkin itseni tilanteesta, jossa mä olen bestman, morsiusneito ja vauvan kummi samaan aikaan. Melko paljon vastuuta yhden ihmisen kannettavaksi.

Mä siis annan vinkkejä kosintaa varten eksälleni, jos niin voi sanoa. Miehelle, jonka kanssa mä suunnittelin yhteistä tulevaisuutta. Miehelle, jonka oli tarkoitus kosia mua. Miehelle joka itseasiassa kosi mua. Autossa, matkalla Hesburgeriin.

Ja samalla kun tämä mies on toteuttamassa toisen naisen kanssa kaikkea sitä, missä minun piti olla osallisena, mä makaan sikiöasennossa kylpyhuoneen lattialla ja neuvon häntä siinä. Koomista, mutta toisaalta äärimmäisen surullista. Onhan mullakin toki mies, en mä ihan tyhjän päälle pudonnut, mutta silti. On se vähän eri asia olla perustamassa perhettä, kuin miettiä, että tuleekohan se poikaystävä armeijasta kotiin ja ottaakohan se vielä yhteyttä. Vaikka turhahan mun on valittaa, itsehän mä pistin mun ja Tommin jutun lopullisesti poikki samalla, kun löysin Laurin. Ja itsehän mä annoin pakit sekä kysyttäessä seurustelusta, että kihloista. Enkä mä muuttais niitä päätöksiä, vaikka nyt tilaisuuden saisinkin.

On se vaan silti jotenkin niin omituinen tilanne, että mä en oikein tiedä, kuinka suhtautua. Kai mun vaan täytyy olla onnellinen ja ottaa se osa, mitä mulle tarjotaan. Vaikka väkisin. Se ei kuitenkaan ole suurin mun ongelmistani tämän asian suhteen, ehei. Millä mä selitän Laurille kaiken sen? Lauri ei voi sietää Tommia, Lauri ei tiedä, että mä olen Tommin kanssa tekemisissä, eikä etenkään, että mä olen Tommin kanssa näin läheisissä väleissä. Vaikka mä nyt kertoisinkin Laurille, että mä puhuin Tommin kanssa, niin millä mä selitän sen, että mulla yhtäkkiä onkin niin iso rooli Tommin elämässä, että mua pyydettiin osaksi häitä ja tulevan lapsen elämää? Mä en tosiaan tiedä.

En mä kuitenkaan aio hätäillä tämän asian kanssa. Mun ja Tommin välit ovat niin epäselvät, että mä en usko hänen lupauksiinsa, ennen kuin istun kirkossa juhlimassa häitä.