En aina voi sua ymmärtää, oisit ees voinut yrittää

Päässä naksuu, päässä naksuu, bum bum bum bum naks naks naks naks.

"Taas suolaat mun haavaa."

En mä oo täällä, en mä oo. Mä olen piilossa, mutta oikeasti istun aukiolla kädet silmillä. Kaikki näkee mut, kaikki osoittaa sormella. Nauraa ja pilkkaa, halveksii ja sylkee niskaan.

Ne kääntää selkänsä mulle. Aina luvataan, eikä pidetä. Aina mä jään yksin, ulkopuolelle. 

Mä olen liian kiltti. Täytyis vaan repiä sydän irti rinnasta, heittää susien syötäväksi. Olla kylmä ja tunteeton. Jos ei tunne mitään, ei voi koskaan satuttaa itseään. Mä vain tunnen, vähän liikaakin. Ja mua sattuu, aivan liikaa.

Laurikin on täällä. Piilossa multa, muiden kanssa. Turhaan mä odotin ja suunnittelin. Ei mun suunnitelmani koskaan toteudu. Eikä unelmat. Turhaa edes unelmoida, en mä koskaan tavoita yhtään mitään.

Oli se täälläkin jo, hetkisen vain. Mä olin vihainen ja hän oli vihainen. Ei se toimi niin.

Miksi mulla on vielä jotain, joka pitää mut kiinni tässä elämässä? Mä vain tahtoisin olla se kylmä, tunteeton ja itsekäs paska. Tahtoisin unohtaa kaiken ja päästää irti. Mutta ei, mä vain ajattelen muita.

Jotenkin mä vieläkin kaiken jälkeen uskon, että joku tarvitsee mua täällä. Mulle ei vain vieläkään oo selvinnyt, että kuka se joku on. Miksi mä olen täällä? Miksi? Kertokaa joku mulle, mä en kestä muuten.

"Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä.
Levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita.
Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön Toivojaan,
jotka poistuvat aamulla, ennen kuin lapset heräävät.
Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta,
lupaa etten yksin jää tähän kylmään elämään.
Tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet,
jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa."