Mä halkean riemusta, en osaa hillitä tunteita ja vaikutan hullulta. Lauri on täällä taas. Mun luonani, mun kanssani. Lähellä, läsnä. Mä hymyilen kuin kaistapäinen, en voi sille mitään.
Kohta me lähdetään käymään kaupassa, kokataan ja katsotaan elokuvia. Makoillaan sylikkäin ja nautitaan jäljellä olevista hetkistä. Otetaan yhteisestä ajastamme irti kaikki, mitä suinkin saadaan. Me ollaan me taas ja se tuntuu hyvältä. Viikolla on vain minä, joka olen täällä ja hän, joka on siellä, mutta nyt olemme me.
Lienee sanomattakin selvää, että mun on hyvä olla just nyt.
Oon todella iloinen sun puolesta! Myös edellinen postauksesi aiheutti mulla onnentunnetta sun puolestas; viimeinkin sä oot hakenut ja saanut sitä apua, mitä mä oon koko ajan sulle toivonut ja ehdottanut. Nyt kun oot vain sinnikäs ja jatkat niitä psykologikäyntejä niin pitkään kuin tarviit ja niin pitkään kuin saat siellä käydä, niin hyvä tulee, varmasti. Sun itsetuntemuksesi ja itseluottamuksesi lisääntyy ja pääset (toivottavasti) tosta jatkuvasta juopottelustakin irti. En tarkoita moralisoida; itelläkin on tässä just saunasiideri menosssa :) Mut ei se silloin ole hyväksi, jos se juopottelu on miltei jokapäiväistä...Hei Ada, arvaa mitä: Kyllä sä tuut selviämään ja pärjäämään ihan hyvin tässä elämässä, kun oot jo noin hyvin osannut järjestellä asioitas ja hakea apuakin!
VastaaPoistaJoo, sit vielä: Älä turhaan angstaa, että näät Lauria vasta niin ja niin pitkän ajan päästä, kun mähän oon jo sanonu sulle, että ne inttipojat pääsee nykyisin miltei joka viikonloppu lomille. Kivaa ja lemmentäyteistä viikonloppua teille :D
"vanhus"
Komppaan "vanhuksen" kommenttia:) aivan samaa mieltä, kyllä sä selviit!
PoistaBea
Kyllä tää tästä, ehkä. Mulla on parempia hetkiä kuin pitkään aikaan, mutta mulla on nykyisin myös huonompia hetkiä kuin pitkään aikaan. Ehkä se vaan kuuluu asiaan. Kyllä mä selviän. Kiitos teille molemmille, että olette tukena <3
Poista