Hyvä päivä, taas kerran. Mun mielialan vaihtelut ovat olleet viime aikoina ihan uusissa ulottuvuuksissa ja se raivostuttaa mua toisinaan ihan suunnattomasti. Nyt mä kuitenkin tiedän, mistä tää hyvä päivä johtuu ja mä toivon, että niitä on luvassa myös lisää.
Mä olen käynyt psykologilla nyt muutaman kerran, tänään viimeeksi ja se tuntuu ihan tosissaan auttavan. Mulle tarjottiin lääkitystäkin jo, mutta mä en tahtonut ottaa sitä vastaan ainakaan vielä. Puhuminen riittää mulle toistaiseksi. Ja tosi hyvin riittääkin. Kun mä lähdin kävelemään kotiin päin psykologin vastaanotolta, mulla oli jotenkin tosi hyvä fiilis. Tuntui, että taakkaa oli kevennetty mun harteilta ja mun oli helpompi hengittää. Kuulostaa typerältä, mutta siltä se oikeesti tuntui. Psykologi tuntuu olevan samalla aaltopituudella mun kanssa ja mulla on oikeesti hauskaa siellä, vaikka me puhummekin melko paljon negatiivisista jutuista. Tää on just sitä, mitä mä olen kaivannut.
Pitkään mulla kesti saada järjestettyä apua itselleni, mutta kun mä vihdoin tein sen, elämä tuntuu helpommalta. Ei tää tietenkään automaattisesti oo mitään ruusuilla tanssimista, mutta edes hetkittäin mun on parempi olla. Mä myös osaan ajatella asioita eri tavalla jo nyt, kun psykologi antoi neuvoja arjesta selviämiseen. Hän myös tuntui ymmärtävän mua ja mun näkökulmaani asioihin ja se helpotti todella. Mä pelkäsin syyllistämistä ja ymmärtämättömyyttä, mutta sitä ei ollut lainkaan.
Nyt kun mulla menee paremmin, niin Tommilla tietenkin kaatuu kaikki asiat niskaan. Olisihan mun pitänyt arvata, että Salla ei edelleenkään jätä meitä rauhaan. Ja kaikki on suuremmassa mittakaavassa tällä kerralla. Niistä jutuista mä en kuitenkaan toistaiseksi voi kertoa yhtään enempää.
Huomenna mä saan rakkaan kotiin, enkä mä malta odottaa. Sillä on taas ihania suunnitelmia viikonlopulle ja mä halkean ilosta jo nyt! Olisipa jo huominen ja ilta.
Hei,
VastaaPoistaKiva kuulla paremmasta olosta!
Kommentoin edellisessä postauksessa kirjoittamisesta ja jäi kaivelemaan ajatus, että ethän ymmärtänyt väärin, minusta ehdottomasti sun kannattaa kirjoittaa ja just siitä, mikä saa näppiksen laulamaan. Tapani mukaan vain töksäytin mielipiteeni, mutta oli kiva nähdä, että siitäkän ehkä on joskus tulevassa apua.
Ja pyydän anteeksi jo etukäteen, mutta en vaan voi olla sanomatta, kun a) olen kauhea päsmäri ja neuvoja b) musta ansaitset kaikki mielipiteet, mitä kukaan osaa antaa. Tää on siis vaan mun mielipide, mutta:
Perjantai oli aivan kuten kaikki aiemmatkin; lonkeroa kauhtuneella sohvalla, paskaa musiikkia ja lopulta sammuminen samaan paikkaan. Samanlainen tulisi olemaan myös lauantai. Tahallisesti aiheutettu darra, kasisatasta Buranaa ja muutama lonkero lisää. Vaikka eihän seitsemäntoista kesäisen muijan tietenkään pitäisi juoda, eihän sillä ole edes ikää. No, eipä elämä näyttänyt muutenkaan olevan mitenkään sieltä seitsemäntoista vuotiaalle tyypillisimmästä päästä.
Eli jos karsisi noita ne se tämä tuo.....sillä ne on pesiytynyt suomen kieleen englannista, ja vaikka käytämme niitä tosi paljon, minusta ne heikentää kaunista suomen kieltä!
Puolustan nipotustani vetoamalla auktoriteettiin: Heminway on sanonut, että jos voit poistaa tekstistä sanan, tee se:-)
En mä pahastunut yhtään aiemmastakaan kommentista, mutta kiva, että selvensit :)
PoistaAntamasi neuvo on hyvä, opettaja muistaakseni sanoi koulussa joskus ihan samaa. Yritän pitää sen muisissa kun kirjoitan!