Taas sun on aika mennä

Hieman erilainen viikonloppu takana, kuin yleensä, mutta ihan hyvä niin. Lauri lähti just äsken takaisin armeijan harmaisiin ja mä olen kotona taas. Yksinäisyys ahdistaa taas kerran, mutta kyllä tähän tottuu huomiseen mennessä. Kämppä on paskainen ja jääkaapissa pelkkä valo, pitäis kai jossain vaiheessa tehdä asialle jotain. Mut ei nyt. Mä olen taas ihan uupunut, joka kerta se yksinäisyys iskee yhtä lujaa ja lyö mut maahan.

Mä muistaakseni jokin aika sitten kirjoitin, että intin alkamisen jälkeen me ei olla riidelty kertaakaan. No nyt me sitten onnistuttiin mahduttamaan kaks riitaa yhteen viikonloppuun. Just ennen Laurin lähtöä me kuitenkin puhuttiin, että riitely taisi vain puhdistaa ilmaa ja ihan sovussa me sanottiin moikat. 

Mulla on viikonlopun jäljiltä sähköposti täynnä vastaamattomia viestejä. Mä olen kyllä lukenut ne kaikki ja pyrin vastaamaan niihin vielä tänään. Nyt mä kuitenkin lähden kauppaan, etten mä näännytä itseäni hengiltä.