Hyvästi, ikuisesti

Just näin tässä elämässä aina käy. Just kun oon selvinnyt toisen ihmisen lähdöstä, ilmoittaa toinen lähtevänsä myös. Lopullisesti.

"Mä olen miettinyt tätä jo pitkään. Tää ei oo mikään hetken mielijohde, eikä kännipäissään tehty suunnitelma, vaan ihan aito ja oikee päätös. Lentoliput on varattu, asunto hommattu, työpaikka valmiina ja liittymä auki. Vuokrasopimus täällä on peruttu ja liittymä sulkeutuu pian. Kaiken tän mä tein sun selkäs takana kuluneen parin kuukauden aikana, anteeks siitä.

Mä olen siis lähdössä. En vielä, mutta pian. Viikkoja ja päiviä vain jäljellä. Ehkä me nähdään vielä sitä ennen, ehkä ei. Mun ei ollut tarkoitus kertoa kenellekään, mutta sä ansaitset tietää. En kerro minne mä menen enkä kerro milloin, mutta kauas. Pois koko kaupungista, koko maasta. Ja sen jälkeen me tuskin nähdään enää koskaan. 

Mä tahdoin vain sanoa, että mä rakastan sua. Nyt ja aina. Koita pärjätä pieni."

En mä pärjää. Mä tiedän, että en. Tää kaikki on jo liikaa.