Lauri tuli ja Lauri meni. Ei se irti päästäminen ollut tälläkään kerralla yhtään sen helpompaa kuin viimeeksikään. Meinasin itkeä silmät päästäni, kun näin Laurin lähtevän taas. Varsinkin, kun tiedän, että seuraavat lomat ovat kolmen viikon päästä. Ja Lauriakin sattui, mä näin sen.
Mä en varmaan ikinä oo nähnyt siinä ihmisessä niin paljon tunteita, kuin tämän viikonlopun aikana. Ja se jopa puhui asioista. Tunteista, mietteistä, kaikesta. Ja sit sen piti lähteä pois taas.
Tänään mun piti tavata joku henkilö taas, joka tahtoo auttaa mua. Koko homma kuitenkin peruuntui viime hetkillä ja siirtyi huomiselle. No, eihän siinä. Kiireinen loppuviikko tiedossa, luulisin. Mä olen myös menossa Lauria tapaamaan tässä joku päivä, kunhan saan kyydin järjestettyä. En malttaisi odottaa!
Kuten varmasti huomaatte, ajatus tökkii taas. Mä ehdin jo tottua Laurin kanssa nukkumiseen, enkä nukkunut viime yönä silmäystäkään. Palataan ehkä paremmilla voimilla myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti