I feel like heaven on earth

Lauri on täällä!

Koko yön mä sain nojata päätä hänen rintaansa vasten, haistaa sen tutun ja turvallisen tuoksun. Silittää lyhyttä tukkaa ja pussata loputtomiin. Ja nyt mä taas olen sata prosenttisen varma, että siinä on se ihminen, jonka kanssa mä tahdon jakaa elämäni. Sitä ihmistä mä rakastan, vaikka se onkin helvetin vaikeaa. Vaikka mun täytyykin taas huomenna päästää irti ja yrittää unohtaa hetkeksi.

Mulla on vain tää hetki aikaa. Vain tää hetki muistuttaa itselleni, että mä pärjään. Että mulla on jotain arvokasta, mitä kannattaa odottaa. Vain tää hetki aikaa halata ja olla lähellä. Vain tää hetki aikaa rakastaa. Ja sen jälkeen mun täytyy taas kuluttaa kaksi viikkoa. Yrittää pärjätä. Yrittää saada aika kulumaan, yrittää olla ikävöimättä liikaa.

Ne kaks viikkoa kuitenkin kuluu nopeasti, luulisin. Mulla alkaa mieleni kuntouttaminen. Mä yritän tulla kokonaiseksi taas. Yritän oppia rakastamaan itseäni tai edes pitämään itsestäni hiukkasen enemmän. Mua jännittää, mutta mä kestän. Mä kestän Laurin takia.