Jopa on laiska, kepeämpi päivä

Lauri soitti! Oli kuulemma saanut keploteltua itsensä perjantaina lomalle lähtevien joukkoon. Perjantaina nähdään siis taas. Mua itkettää. Oikeesti, kuinka loistavaa. Eikä siinä edes kaikki. Me ollaan lähdössä perjantaina reissuun. En tarkalleen ottaen tiedä minne, mutta mä rakastan yllätyksiä. Ehkä elämä hymyilee sittenkin.

Ennen Laurin inttiin lähtöä mä en voinut millään ymmärtää mitä ihmiset tarkoittavat sillä, että intti parantaa suhdetta. Nyt musta tuntuu, että mä alan käsittää. Kaks viikkoa takana ja minusta tuntuu, että Lauri on siinä ajassa kasvanut viisitoista vuotiaasta ainakin oman ikäisensä tasolle. Armeija tosiaan tekee miehen.

Joo, eipä täällä sen kummempaa. Joitakin yksittäisiä kriisejä, joista en tahdo puhua sen enempää. Yleisesti ottaen kuitenkin melko tasaista. Terassilla istumista Tommin ja muiden juoppojen kanssa, auringon ottoa ja fysioterapiaa. Nuorisotyönohjaajankin tapasin taas ja sain juteltua mielen tyhjäksi. Yllättävän rentoutunut fiilis itseasiassa.

Kyllä tää elämä tästä lähtee rullaamaan taas.