Viime yön mä olin vihdoin yksin kotona ja kuten arvata saattaa, unta en saanut laisinkaan. Kuudelta aamulla seisoin McDonaldsin autokaistalla ostamassa syömistä, kun kaupat eivät olleet vielä auenneet. Nyt yritän väkisin pysyä hereillä ensi yöhön saakka, ettei unirytmi menisi aivan totaalisen sekaisin.
Lauri soitteli äsken ja pyysi minua sinne, mutten tiedä jaksanko kävellä, eikä minulla ole käteistä linja-autoa varten. Kai se hakisi, jos pyytäisin, mutten aina viitsi ajeluttaa häntä. "Mun" autosta on bensa lopussa, enkä viitsi kuluttaa viimeisiä rahojani jonkin ilmaan haihtuvaan.
Sää on ollut uskomattoman surkea, aivan kuin lähestyvä talvi. Yleensä mä olen tällaisella säällä oikein erityisen masentunut, mutta nyt mä olen ihan suhteellisen onnellinen. Mun stressitasot ovat nouseet kai niin korkealle Laurin lähestyvän lähdön takia, etten osaa enää edes stressata. Kai mä jotenkin alitajuisesti tiedostan, ettei mun kannata tuhlata viimeisiä jäljellä olevia päiviä murehtimiseen.
Mulla ja Laurilla on mennyt uskomattoman kauan tosi hyvin. Yleensä se, että meillä menee hyvin johtuu vain siitä, että minä en jaksa nipottaa, mutta nyt se ei ole edes minun ansiotani. Ei vain yksinkertaisesti ole mitään mistä nipottaa. Täytynee koputtaa puuta.
Tommilla sen sijaan menee heikosti. Herran parisuhde on kriisissä ja hän istuu baarissa kaiket päivät, eikä tahdo puhua. Olen yrittänyt saada häntä käsiini siinä kuitenkaan onnistumatta. Mä alan olla jo vähän huolissani Tommista hänen taustansa tietäen. Ettei vain olisi ajautumassa takaisin a-klinikan asiakkaaksi...
Ylihuomenna on juhannus ja mä en tiedä mitä mä teen silloin. Lauri aikoo kuulemma nukkua koko päivän, eikä ole rahan puutteen ja muiden juttujen takia innokas tekemään yhtään mitään. Ja mulla ei oikeastaan ole muita. Tommi on toivon mukaan perheensä luona ja mun oma perheeni tuskin on kasassa. Faija on ainakin töissä ja pikkuveli varmasti tavallisessa hoitopaikassaan. Ehkä mä raahaudun baariin, siellä kun kuulemma on juhannuksena hiljaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti