Eihän siitä sit taas mitään tullut. Mä en saanut unta koko yönä ja juuri kun olin vihdoin aamutunneilla nukahtamassa, soi ovikello. Lauri seisoo mun oven takana ja sanoo samaa, mitä minä mietin.
"Mä en saa unta yksin."
Siinä me sitten nukuttiin, mun paskaisessa kämpässäni liian myöhään asti. Herättiin silloin, kun kunnolliset ihmiset olivat olleet hereillä jo tunteja. Mut ei me olla kunnollisia. Eikä meidän tarvitse olla. Ei me tahdota. Me vaan eletään, ollaan, eikä välitetä mistään. Niin tää sujuu kaikista parhaiten. Ainakin hetken vielä.
Tiedättekö murut, mä olet saamassa apua. Tai ainakin mä luulisin niin. Eräs ihana otti asian hoitaakseen ja järjesteli juttuja mun selkäni takana. Mä olin ehkä vähän hämmentynyt, mutta ihan iloinen silti. Ehkä mä löydän jonkin keinon, joka helpottaa mua. Vihdoin.
Äsken, kun Lauri lähti kotiinsa ja mä jäin yksin tänne, aloin mietiskellä. Milloin kaikki oikein meni tähän? Milloin siitä onnellisesta Adasta tuli tällainen? Missä vaiheessa kaikki lähti käsistä? Mä en oikeasti tiedä. Jossain vaiheessa kaikki vain meni pieleen.
"Ihmiset puhuu, että mä olen muuttunut. Ajattelee, että mä nukun katuojassa ja huoraan öisin keskustassa. Panen tuntemattomia miehiä saadakseni kaljaa ja piikitettäviä huumeita. Mut en mä oikeasti ole sellainen. Mä olen ihan se sama Ada, kun ennenkin. Mä vaan olen vähän rikki. Vähän enemmänkin rikki. Ja se peittää alleen sen kaiken, mitä mä olin ennen."
Mä olen aika helvetin sekaisin. Mä peittelen sitä karua todellisuutta, joka pinnan alla on. Mä yritän elää normaalisti, yritän piilottaa ongelmat ja olla onnellinen. Ja kohta tulee se päivä, kun kaikki lavasteet sortuu. Kun mun salaisuudet paljastuu ja kaikki leviää käsiin. Ja silloin mä romahdan palasiksi. Pienemmiksi sirpaleiksi, kuin koskaan ennen. Enkä mä tiedä tuleeko musta kokonaista enää sen jälkeen. Ehkä mä vaivun psykoosiin ja mut lääkitään onnelliseksi. Tai ehkä musta tulee pysyvästi hullu laitospotilas, joka makaa valkoisessa huoneessaan tuijottaen ruusumaljakkoa ikkunalaudalla. Laskien kukkien terälehtiä ja saaden joka kerta eri tuloksen.
No nyt mä sen kekkasin
Mä taidan olla pikkasen sekasin
Katsoin maailmaa ja näin mä sen kelasin
Taidan olla väärin päin
Tai sit koko maailman väärin näin
Hienoa Ada, että olet saamassa apua! Toivottavasti tartut siihen. En kommentoi viime postauksen keskusteluun mitenkään, tulin vain sanomaan että olet tärkeä ja muista tarttua siihen apuun. Voimia Ada!!<3 ja hyvää tulevaa juhannusta sulle!
VastaaPoistaViime postauksesta kuitenkin (heh:D) vielä sen verran, että antaa jokaisen olla omaa mieltään, ei siitä sopusointua synny. Ja antaa jokaisen lukea Adan blogia omista syistään. Minun mielestäni kukaan ei ole liian vanha tai nuori (heh:D) vaan uskon, että jokaisella on oma syynsä käydä lukemassa postaukset.
Ja jokaisella lukijalla on varmasti elämä:D sillä eikö toisten auttaminen ole yksi elämän tarkoituksista?
Bea
Kyllä mä ajattelin tarttua apuun, kunhan sitä saan ja jaksan ottaa vastaan. Kyllä tää tästä. Ensimmäinen askel on jo otettu :)
PoistaViime postauksen keskustelu tosiaan on taas ihan omaa luokkaansa, jollakin anonyymillä taisi olla huono päivä :D
Kiitos Bea kommentista ja hyvät juhannukset myös sinne <3
Moi Ada! Oon lukenu sun koko blogin läpi nyt pariin päivään ja oot saanu mut muuttamaan mieltä toisista naisista. Oon aina halveksinu "toisia naisia" ja miks ne varastaa toisten miehet. Mutta sä oot saanu mut ajattelemaan miltä toisesta naisesta tuntuu, ja sitä että toinen nainen voi oikeesti rakastaa sitä miestä eikä pilaa suhdetta vaan "huvin vuoksi". Sä oot saanu mut lisäks ajattelemaan mun entistä parastakaveria, joka paljastu "toiseks naiseks" pari vuotta sitten. Mä oon alkanu miettimään sitä etten koskaan kuunnellu sen puolta asiasta, käänsin vaan selkäni. Sun blogia lukiessa kaikki se viha on poistunu ja mua melkeimpä hävettää että edes minä en pitänyt kaverini puolia vaan jätin yksin. Eikä kyseessä ollut edes mun suhde vaan toisen kaverini. Ajattelin kai automaattisesti "toisen naisen" varastavan munkin poikaystävän. Kiitos Ada todella paljon! Toivottavasti kirjotat joskus sen kirjan, ajoin ehottomasti lukea sen!
PoistaMoikka! Kiva kuulla, että oon saanut jonkun ymmärtämään myös tämän puolen asioista. Kaikki ei ole niin mustavalkoista, kuin miltä saattaa aluksi näyttää :) Jää ihmeessä seuraamaan!
Poista