Mä mokasin. Mä en tiedä mitä voin kertoa täällä, en tiedä mitä teen.
Viime yönä mä seisoin viidennen kerroksen parvekkeen kaiteella, mutta tässä sitä vieläkin ollaan.
Mun täytyy nyt ottaa aikaa ja miettiä. Mun täytyy tehdä itselleni selväksi, mitä mun on turvallista kertoa teille tai ylipäätään kenellekään.
Palataan asiaan luultavasti huomenna.
Mä olen pulassa.
Toivon todella hartaasti, että tuo pulassa oleminen tarkoittaa sitä, että joku auttava taho on viimein havahtunut siihen, että sä tosiaan tarviit sitä apua. Ja että sä nyt myös oikeasti tulet sitä saamaan. Ja sit vielä Ada, se EI ole sun elämäs loppu, kun Lauri lähtee inttiin, päin vastoin: se voi olla sulle jopa uusi alku... Ota nyt tyttö hyvä kaikki se apu vastaan, mitä vaan suinkin voit saada. Voimii, voimii <3
VastaaPoista"vanhus"
Ei "vanhus", tämä ei ole sitä. Tämä on taas sitä, että olen yhä syvemmällä liemessä. Eikä kukaan edelleenkään vastaa mun sähköposteihin, vaikka olen tänään viimeeksi laittanut mm. nuorisotyönohjaajalle viestiä.
PoistaKiitos tsempeistä <3
Voi olla, että sähköposti ei vaan ole se oikea tapa hoitaa tuota sun asiaasi, varsinkaan nyt, kun lomat pyörii työntekijöilläkin. Oisko sun asuinpaikkakunnalla jotain nuorisopsykiatrista yksikköä tai mielenterveystoimistoa? Semmoiseen suoraan sisään marssimalla ja pyytämällä apua voisi asiat ruveta järjestymään... Joo, joo, tiedän, tiedän: Se on vaikeeta, mut yritä ees, jooko :)
VastaaPoista"vanhus"
Ongelmahan on siis juurikin se, että täällä ei tunnu olevan mitään paikkaa, johon voisin vain marssia sisään tämän asiani kanssa. Sellaisten perään olenkin sähköpostitse kysellyt, mutta mitään ei tunnu löytyvän. Mut kyllä mä yritän, ehkä tää tästä :)
Poista