Savua, humalaa, nappeja. Liian monta avunpyyntöä. Kaikki on sekaisin. Kaikki on hyvin.
Päästäkää irti, antakaa mun mennä.
Viikko enää, viikko enää. Mitä sitten? Mä en tiedä.
Antakaa anteeks.
"Sä et ole oma itsesi enää."
En niin, pitäiskö mun? Pitäiskö mun kaiken tän jälkeen?
Ei ihmiset voi syyttää mua. Ei kaikki oo mun syytä.
Ihmiset muuttuu, enkä mä ole poikkeus.
Pää hajoaa.
Lauantai. Baariin. Humala.
Viimeiset rahat, ihan sama.
Mihin se avun hakeminen meni?!
VastaaPoistaSamaa mieltä:-(
PoistaBea
Kukaan ei vastaa mun sähköposteihin, ketään ei kiinnosta. Eikä muakaan enää.
PoistaMikset sä mene terveyskeskukseen???
VastaaPoistaMulla ei ole minkäänlaisia voimia lähteä taistelemaan sen asian kanssa. Jonot kaksi kuukautta, sitä ennen ei saa minkäänlaista aikaa niin kauan kun pää on muussa vartalossa kiinni ja jalat kantaa. Sitten kun sinne vihdoin kaiken odotuksen jälkeen pääsee, on vastassa ulkomaalainen omalääkäri, joka ei ymmärrä puoliakaan mitä sanon, lääkitsee minut onnelliseksi ja lähettää kotiin.
PoistaEn mä tahdo olla mikään onnelliseksi lääkitty zombie.