Elämäntapa-kusettaja kusettaa itseään

Sekoilu jatkuu. Kello on kaksi yöllä ja mä tulin juuri äsken kotiin. Harhailin pusikoita ja oikopolkuja pitkin keskustan puistoista tänne ja nyt jalkojani särkee. Huomenna täytyisi herätä ajoissa ja olla toimelias, mutta musta tuntuu, että mä kärsin krapulaa tai ainakin vieroitusoireita huomenna. Huomenna on pakko olla selvänä, pakko pystyä ajamaan autoa.

Tämä päivä kului Laurin kanssa pubissa, mun kämpillä ja lopulta myös puistossa. Sadetta suojaan paettiin aina pubiin yksille ja muuten istuttiin puistossa kuunnellen musiikkia ja nauttien auringosta. Kun vihdoin pääsin kotiin ja heitin takin sohvalle, löysin taskustani Laurin kätköt. Helvetin jees. Mun takin taskussa. Just niin. Kyllä mä tiedän Laurin polttavan, kyllä mä tiedän sen kantavan dänkkiä mukanaan, mut että mun taskussa. Missähän helvetin välissä? Aivan sama. Jos olisin tippaakaan typerämpi, polttaisin ne itse. Ehkä mä vaan heitän ne menemään.

Huomenna mulla on ohjelmassa Tommin auttamista. Lupasin heittää hänet aamulla autolla paikasta x paikkaan y ja myöhemmin takaisin x:ään. Niin tosiaan, mä puhuin Tommin kanssa tänään. Salla on viety viime viikonloppuna poliisien toimesta pois Tommin kämpiltä. Tommi ja nykyinen tyttöystävänsä ovat avanneet oven, kun ovikello on soinut ja boom, Salla on rynninyt sisälle kämppään. Kyttäreissuhan siitä tuli. Tulevaisuus on kuulemma vähän hukassa vielä, mutta mä lupasin todistaa Sallaa vastaan, jos Tommi vetää kaikki Sallan sekoilut oikeuteen. Jaa, enpä tiedä. Ei Tommi ole niin aikaansaava.

Eipä täällä kummempia. Sekoilen liikaa, enkä ole kotona oikeastaan ollenkaan. Pitäisi kai soittaa faijalle ja ilmoittaa olevansa hengissä. Tähän aikaan yöstä se tuskin kuitenkaan olisi soveliasta. Täytyy kai vain yrittää nukkua.