Blogissa on melko kuollut meno. Sama fiilis on ihan täällä paikan päälläkin. Maataan Laurin kämpillä kumpikin omilla sohvillamme, dataillaan omilla koneillamme ja tasataan jonkinlaista kestokrapulaa lonkeroiden avulla. Joku toinen saattaisi ehkä valittaa, mutta mun mielestä tää on helvetin jees. Mun on hyvä just tässä. Mä olen onnellinen just tässä.
Kun mä olen yksin, kun ihmiset hylkäävät mut hetkeksikin, mun on paska olla. Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle ja ahdistus on liian kova. Haluan kuolla. Mutta kun mulla on seuraa, kun mua rakastetaan, mun on hyvä olla. Mä olen onnellisempi kuin koskaan. Mulla on rakkautta, rahaa, lääkkeitä, alkoholia, katto pään päällä ja toimiva netti. Siinä on kaikki mitä mä tarvitsen onnellisuuteen. Onnellisuuden resepti on löydetty. Ainakin mun kohdalla toimiva sellainen.
Ehkä joku muu olis onneton tässä paikassa, tässä seurassa, tässä elämän tilanteessa. Mut mä en ole. Tää on elämä, joka sopii mulle. Mun tavoitteena ei ole saada mainetta ja kunniaa. En tavoittele rikkauksia ja hienoa ammattinimikettä. Mä tavoittelen rakkautta. Suuria tunteita ja paljon suudelmia. Ja niitä mä saan täältä. Tässä on just hyvä.
Laurin tietokoneelta soi jokin satunnainen soittolista. Tämän hetkisen biisin sanat osuvat enemmän kuin kohdilleen.
Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen
Mitä sitten teen,
mitä sitten teen?
Nyt mä tuijotan Lauria silmiin. Hymyilen ja hän nostaa katseensa. Hymyilee takaisin ja kurottuu pussaamaan. Lyön tietokoneen kannen kiinni ja keskityn täysillä häneen. Rakastan ja olen rakastettu. Ainakin hetken.
Sä selviit mistä vaan Ada!<3 olet tärkeä ja hyvä just tollasena! Kukaan ei oo täydellinen, mutta epätäydellinen on kaunista. Ja muista, että vaikka välillä on vaikea uskoa, älä silti luovu uskosta ikinä! Voimia.
VastaaPoistaBea
Kiitos paljon Bea, ihania sanoja taas kerran <3
PoistaMut koska Lauri ei voi olla sun kanssa aina ja joka hetki, _sun täytyy oppia_ myös olemaan yksin ja itseksesi. Mä en ole oppinut elämässä mitään sen suurempaa. TIETENKIN toisen kanssa on hyvä olla, mut kun me ei voida elää symbioosissa 24/7. Pitää oppia rakastamaan itseään ja elämää myös itsekseen. Kuin jatkuvasti soisi sinfonia, sanoo Anthony de Mello - vain erilainen, yksin ja yhdessä ihmisten kanssa.
VastaaPoistaTiedätkö, yksin olemisen taito on se taito, jonka kaikista eniten tahtoisin oppia. Tahtoisin osata olla onnellinen yksin. Tahtoisin, etten ahdistu kun olen yksin. En vain tiedä kuinka oppisin nauttimaan yksinäisyydestä...
PoistaBtw se oli Moona joka kirjoitti. :) mut siis tuttua mullekin tuo paniikki yksinolosta. Opettelemalla oppii. Mua on aina auttanu kirjat ja muut hyvät tekemiset. Tietty mul on aina ollut myös kavereita, mut kyl kaikkisen elämässä on hetkiä, jolloin on hajoo yksinäistyyteensä, eikä kukaan voi pelastamaan, tai ei edes vois pelastaa, kun se hätä on pään sisällä. Aika vanha mäkin taisin olla, ennen kuin niistä opin selviimään. Ja ehkä tapahtuu joskus vieläkin moisia. Tsemiiii!
PoistaNiin mä vähän arvelinkin, että Moonahan se siellä :)
PoistaKiitos :)
On surullista ja säälittävää että ihminen tarvitsee onnellisuuteen lääkkeitä ja alkoholia
VastaaPoistaNiinhän se on. Ehkä vielä joskus, toisessa elämäntilanteessa opin olemaan onnellinen joillakin muilla tavoilla, mutta en nyt. Nyt olen liian koukussa.
Poista