Kauheesti kerrottavaa taas. Sekavia ajatuksia. Laitetaan pikkuhiprakan piikkiin.
Mä juttelin tänään pikaisesti Tommin kanssa, meidän välillä on taas kaikki hyvin. Tai en mä tiedä. 'Kaikki' on kai liian positiivista ajattelua, mut uusimmat jutut on ihan järjestyksessä. Eilen mä ehkä vähän kimpaannuin turhasta ja pyysin anteeks tänään. Mua jotenkin ihan kauheesti liikutti se, mitä Tommi sanoi mulle sen jälkeen.
"Kyllä mä tiedän, että sä loppujen lopuks rakastat mua, niin kuin mäkin sua."
Niinhän se on. Tulee varmasti aina olemaan. Väärin ehkä, mut ihan sama.
Laurin kanssa meillä on myös melko rauhallista nyt. Hetkittäin tuntuu, että ehkä turhankin rauhallista, tyyntä myrskyn edellä. Mitään ei oikein tapahdu. Juttelemme kyllä paljon, tapaamme pikaisesti ja siinä se. Kai hän vain valmistelee minua eroon. Yrittää tehdä sen nätisti, eikä satuttaa. Arvostan, vaikka paskaahan se loppujen lopuksi on.
Minusta tuntuu, että kaikki mun tunteet on kuolleet. Ihan jokaista ihmistä kohtaan. Mä olen jotenkin viimepäivinä ollut kamalan kylmä ja etäinen, vaikka en mä tee niin tarkoituksella. Ehkä se on vain jokin ohi menevä vaihe. Toivottavasti ainakin.
Eipä mulla oikein muuta, palaan mun siiderin pariin ja kirjoittelen ehkä vielä myöhemmin, jos jotain tulee mieleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti