Kaiken annoit rakkaudelle, mut saitko siltä mitään?

Ei mitään uutta mustan auringon alla. Hengissä ollaan ja niin edelleen. Masentaa ja ahdistaa, vaikkei olis mitään syytä. Blogin lukijat katoaa ja Tommin puhelin on edelleen kiinni. Lauri hemmottelee mua enemmän kuin koskaan ja mua epäilyttää sen motiivit. Synttäreihin on enää kahden käden sormilla laskettava määrä päiviä ja mua ei jaksa kiinnostaa enää. Kyllä ne sieltä tulee, jos on tullakseen.

Lääkkeitä kuluu liikaa, mut pää ei sentään oo ainakaan kovin pahasti sekaisin. Ehkä koko viikon sosiaalisin tapahtuma (jos Laurin kanssa puhumista ei lasketa) oli se, kun mä kysyin ruotsin läksyt Facebookissa eräältä meidän ryhmäläiseltä. Ja mä jopa sain ne.

Ehkä mä sittenkin selviän hengissä. Ehkä mä sittenkin jaksan. Ehkä kaikki muuttuukin vielä hyväks.

Tää mun kirjoittaminen on tällä viikolla ollut vähän tällaista. Tekstiä kyllä tulis, mutta kädet ei jaksa kirjoittaa. Huomenna mä kuitenkin yritän skarpata ja julkaista yhden haasteen ja ehkä jotain muutakin. Mä yritän saada myös yhteyttä Tommiin, joten siltä rintamalta ehkä kuulumisia tulossa.