Jossain vaiheessa yötä Lauri raahas itsensä tänne, mut ei sekään kai ollut hyvä ajatus. Ei sen, eikä ehkä munkaan mielestä. Joskus kasilta aamulla sillä palo hermot ja se lähti vaan menemään. Lähtiessään kylläkin pussas ja puristi perseestä, joten kaikki on ihan jees. Mun lievä humala ja sen niksat ei vaan oikein toiminu yhteen.
Kello on kohta jotain puol yks ja mä en ole vieläkään saanut aamulääkettä. Olishan niitä vielä eilen ollut, mut ei oo tänään. Tuli otettua pari liikaa. Pari. Mulla ei edelleenkään oo rahaa, mutta asiaan tulee muutos heti kunhan jaksan kävellä muutaman kilsan. En vaan jaksais. Pakko kohta liikkua, ettei musta tuu ihan toimintakyvytön.
Just mun kirjoittaessa tätä, soitti Lauri. Kysyi jaksanks mä lähteä saunomaan johonkin sen kaverille. Mä oon aina ollut jotenkin tosi häpeilemätön noiden juttujen kanssa ja Laurikin tietää, että mä voisin ihan hyvin istuu saunassa sen ja sen kolmen jätkä kaverin kanssa. Mut en mä silti. Ei vaan oikein innostanut just nyt. Lupasin soitella myöhemmin vielä.
Meidän suhde on jotenkin tosi outo. Tai ei yhtään sellainen, minkälaiseks mä olin seurustelun kuvitellut kun mä vielä olin sinkku. Ei sillä että mun ja Tommin juttu olis ollut mitenkään tyypillisimmästä päästä, mut outoa tääkin on. Me riidellään kokoajan mut silti kaikki on ihan jees. Tänäänkin toinen vaan lähtee menemään sanomatta mitään, mut silti mä tiedän, että ei se tosissaan oo vihainen tai mitään, eikä siinä ollut mullekaan mitään ongelmaa.
Mä oon ihan seko. Jotenkin oon tosi surullinen ja ahdistunut, mut silti iloinen ja onnellinen. En mä oikein tiedä. Ei sitä pysty selittämään. Nyt mun on kuitenkin pakko raahautua hakemaan rahaa ja lääkkeitä, joten en edes yritä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti