Mä sanon aina olevani onnellinen Tommin puolesta. Onnellinen siitä, että Tommilla on uus nainen ja kaikki hyvin. Mä sanon olevani onnellinen siitä, miten asiat loppujen lopuks meni. Mut en mä sit tiedä onko se ihan sata prosenttinen totuus, vaikka mä itsellenikin vakuuttelen niin.
Tänään mä törmäsin Tommiin keskustassa. Vaidoin pikaiset kuulumiset ja taas kerran kuulin ja näin, kuinka onnellinen hän on. Tommi oli matkalla uuden tyttöystävänsä luokse mukanaan leffa ja herkkuja. Parhaat vaatteet päällä ja niin hyvännäköisenä. Ja mihin mä olin menossa? Mä olin menossa hakemaan lisää lääkkeitä, joilla saada pää sekaisin. Sen jälkeen mä olin suuntaamassa kotiin itkemään silmiä päästäni. Miettimään, kuinka yksinäinen mä olen. Muistelemaan menneisyyttä ja miettimään, missä mä voisin olla nyt, jos kaikki olis mennyt toisin.
Jos kaikki olis mennyt toisin, mä olisin voinut olla se, kenen luo Tommi on matkalla. Mä olisin voinut olla onnellinen. Mut asioiden ei kai vain koskaan ollut tarkoitus mennä niin.
Älkää ymmärtäkö väärin, mä rakastan kyllä Lauria, mutta tällaisina hetkinä, kun meillä menee huonosti ja muilla hyvin, niin tulee mietittyä kaikenlaista.
Olen kuullut monesti, että ensirakkaus ei unohdu koskaan. Ja se pitää paikkaansa. Ei mun tunteet Tommia kohtaan kuolleet koskaan. Vaikka mulla on tunteita Lauria kohtaan, niin ne ei silti blokkaa pois sitä, mitä mä Tommia kohtaan tunnen. Mä vain olen oppinut työntämään ne tunteet sivuun. Mä olen oppinut olemaan haluamatta häntä enää. Mä muistan kaiken sen kivun, jonka hän minulle aiheutti.
Tämä alla oleva teksti on nähty blogissa aiemminkin, mutta se lienee kaikki, mitä ajattelen tällä hetkellä.
Picture this.
In ten years I bump into you on the street.
I say hi, you say it back.
I ask how your life is.
You tell me about your wife and your kids.
And when you do, it will break my heart.
Not because I don't want you to be happy.
Because that's all I want.
But because ten years ago...
I pictured somebody else asking how your life is.
And you would tell them about me.
Tiedättehän, mitä mä tarkoitan?
Mitä jos kymmenen vuoden päästä Tommi tulee mua kadulla vastaan? Mitä jos hänellä on kaikki hyvin, perhe ja työ? Ja mitä jos minä olen yhä samassa tilanteessa, kuin nyt? Mitä jos minulla on kaikki vielä huonommin?
Ahdistaa.
Ahdistaa koko tilanne Laurin kanssa ja ahdistaa valinnat. En mä tahtonut koskaan valita.
Ada tämän mä lupaan: se ei tapahdu. Ette te tapaa kymmenen vuoden päästä kadulla, sinä samassa tilanteessa & yada yada. Koska sun elämä tulee kyllä muuttumaan, SÄ tulet muuttumaan kymmenessä vuodessa. Mä oon sen verran täti jo et mä tiedän sen aivan satavarmasti. Koska *tähän pitkät sekopäiset naurut* OMG kun mä oon ny 32 JA KUN MÄ OLIN 22 *nauru jatkuu* ... Mä olin ihan eri ihminen! Voi huhhuh!
VastaaPoistaSattumalta itse asiassa mietin tänään yhtä rakkautta, joka mulla oli silloin. Se oli lyhyt juttu, aivan liian dramaattinen (kuvioon liittyi toinen nainen, tai ensimmäinen, minä olin se toinen...) ...ja sitä mietin, että vaikka mä muistan sen jutun, vaikka mä muistan myös miten (paljon) se vaikutti muhun, miten se muutti mua... niin täältä kymmenen vuoden päästä katsoen tuntuu, kuin mä olisin ollut _ihan eri ihminen_... Mä olin eri ihmine ja aika oli eri ja... Helsingin Kallio oli sama ja kesä ja auringonpaiste, mä tunnistan sen ihmisen joka siinä tarinassa eli, ja ne tunteet. Mut se, minkälainen (miten herkkä, haavoittuva, tosissani, esim.) mä olin, on jotain ihan muuta, kuin minä nyt.
On vaikeaa hahmottaa kymmentä vuotta eteenpäin, mutta usko minua, ystäväni. Sä et tule jumimaan tämänhetkisessä helvetissäs koko elämääs. Jossain vaiheessa jotain tapahtuu, jokin muuttuu, koska elämässä ei ole mitään muuta varmaa, kuin muutos. Ja tää on lupaus. Valoa ja rakkautta, Moona
Kiitos paljon Moona <3
PoistaViestisi muistutti minua taas siitä, että kaiken on pakko muuttua jossain vaiheessa. On vain pakko.
Olen aivan samaa mieltä kuin Moona. Ja oon vielä paljon enemmän täti kuin hän :D Yks mikä on varmaa, on se, että sun elämäsi tulee kymmenessä vuodessa muuttumaan valtavasti ja myös sä itse muutut koko ajan. Vaikka nyt tuntuu, että samat kuviot toistuu aina vaan, ja sama paska jatkuu, niin usko mua, se muuttuu VARMASTI ja PAREMPAAN suuntaan :)
VastaaPoistaKoulun käytyäsi suuntaat uusiin maisemiin ja aloitat uuden, paremman elämän puhtaalta pöydältä! Aurinkoisia kevätpäiviä ja lämpimiä ajatuksia sulle, toivottelee: "vanhus"
Ps: Muista ulkoilla ja nauttia kauniista säästä :)
Kiitos <3
PoistaJuu, olin tänään ensimmäistä kertaa kunnolla ulkoilemassa ja se kyllä teki hyvää!
Hyvä tyttö! Ulkona olo ja auringonvalo tutkitusti piristävät ihmistä, ja sitä paitsi ainakin omalla kohdalla oon huomannut, että myös nukun paljon paremmin oltuani raittiissa ilmassa. <3
Poista"vanhus"