Kiirettä, kiirettä. Ja onnellisuutta samalla. Mä jollain sairaalla tavalla rakastan tällaista vähän ehkä jopa stressaavaa kiirettä, kunhan tekemiset ovat mieluisia. Mielummin teen liikaa kuin olen tekemättä mitään.
Pääsin juuri äsken koulusta, tulin kääntymään kotona ja tekemään ruokaa Laurille, joka majailee täällä taas. Kohta suuntaan keskustaan hoitamaan muutaman asian ja sen jälkeen takaisin kotiin. Laittautumisen jälkeen olisi tarkoitus mennä puistoon nauramaan kännisille kavereille, jotka ovat siellä vappua viettämässä. Minun ja Laurin tarkoitus on liikkua autolla tänään, joten tippaakaan tuskin tulee juotua.
Tänään kävin tosiaan terveydenhoitajalla, josta ei ollut pienintäkään hyötyä. Melatoniinia ja vitamiineja, lääkitään ongelma pois. Jos tuntuu, niin voi laittaa kuraattorille sähköpostia. En mä sitten tiedä mitä mä oikein odotin koko käynniltä, mutten ainakaan tätä. Lisää lääkkeitä kokoajan. Luuleeko ne tosiaan, että mun kroppa tykkää, kun syön enemmän lääkkeitä kuin ruokaa?
Äh, ihan sama. En jaksa miettiä niitä nyt.
Nyt täytyy kuitenkin rientää, palataan myöhemmin!
Yksi juttu postaukseesi liittyen: Melatoniini ei ole lääke, se on pimeähormoni ja siis luonnonmukainen aine. (Sitä on mm. yöllä lypsetyssä lehmänmaidossa!) Ja onhan se nyt paljon vähemmän vaarallinen kuin jotkut opiaatit... Hei, pliis, kokeile sitä melatoniinia, jooko? Niin, ja vitamiineistäkään sulle tuskin on mitään haittaa, etenkin, kun ilmeisesti syöt liian niukasti usein.
VastaaPoistaVitamiineja minä kyllä aloin syömään, mutta epäröin tuon melatoniinin suhteen. Olen kyllä joskus kokeillut melatoniinia, mutten muista siitä olleen mitään erityistä hyötyä. Ja se on kallista... Ehkä sitä silti pitäisi jossain vaiheessa koittaa :)
Poista