Venaan kynnysmatol postiluukun tykönä et voisko ne tulla jo vihdoin käymään

Aamutaivas on ah niin harmaa, etten millään jaksaisi nousta ylös. Menee tämäkin päivä varmasti taas siihen, että makaan peiton alla ja jumitan bloggerissa. Olisi edes ollut sitä koulua, niin olisi ollut vähän-niin-kuin-pakko nousta.

En mä edes tiedä miks mä olen vapaapäivänä tähän aikaan hereillä. Ai niin joo, sen takia, että mun mies on kadonnut ja se ahdistaa mua. Kyllä se sieltä soittaa ja esittää, ettei mitään ole tapahtunut. Ongelma sivuutetaan täysin ja asioista ei puhuta. Niin tämä suhde toimii. Hienoa, eikö?

Mä en ole edelleenkään ottanut yhteyttä siihen Tommiin. Mut eipä sen niin väliä, tuskin se edes muistaa mun luvanneen soittaa. Soittaahan se sitten tänne, kun tahtoo seksiä. Kun tahtoo.

Kohta kun mä klikkaan tota 'julkaise' nappia, niin mulla on sen jälkeen kaks vaihtoehtoa. Ykkönen on se, että mä laitan musiikit soimaan, meikkaan ja puen päälle ja lähden johonkin tekemään jotain epähyödyllistä. Vaihtoehto kaksi on se, että laitan musiikit soimaan, makaan tässä alusvaatteissani ja teen samaa vielä kolmeltakin.

Yritän kovasti toteuttaa tuon ykkösen, mutta luulen, että tulen illalla kertomaan teille toteuttaneeni vaihtoehdon kaksi.