'Vaikka me oltais suhteessa kenen kanssa, loppujen lopuks me ollaan aina toistemme. Aina.'
Niin sä sanoit mulle pari päivää sitten. Tarkoititko sä sitä todella? Tarkoititko sä, rakas? Saanko mä vielä joskus suudella sua ilman, että se olisi väärin? Voinko mä vielä joskus luottaa? Voinko mä vielä joskus rakastaa sua?
Mä ikävöin niitä aikoja. Mä ikävöin sitä pientä, pientä ajan jaksoa sun kanssa, kun mä olin aidosti onnellinen. Kun mä olin onnellinen kokoajan, en vain tunteja. Mä olin onnellinen viikkoja, viikkoja rakas. Mä tahdon sen onnen takaisin.
Olisin mä kai nytkin onnellinen Laurin kanssa, mutta sä varjostat sitä onnea. Vaikka mä rakastan Lauria ihan kamalasti, niin silti mä mietin, että mitä jos. Mitä jos kaikki olis mennyt toisin, mitä jos sä olisit toisenlainen? Kadut kuulemma joka päivä sitä, että valitsit minun sijaani Sallan. En tiedä ovatko nekään sanat totta, mutta mitä jos? Mitä jos olisit valinnut minut? Missä me olisimme nyt?
Tunti sitten, kun Lauri soitti mulle taas kerran pilvessä, mä mietin. Mä mietin, että teinkö mä jotain väärin. Olisko mun ollut parempi sun kanssa? Olisko mun pitänyt jatkaa sitä salailua? Olisitko sä joskus oikeasti ollut vain mun? Ne ajatukset tappaa mut.
Nykyään sä sanot tahtovas olla vain ystävä. Silti sä lähetät mulle keskellä yötä viestin ja pyydät nähdä mun kasvot. Sä laitat sydämiä viesteihin ja kerrot mun olevan ihana. Sä vonkaat seksiä aina kun me nähdään. Onko se vain seksin himoa? Vai onko siellä muutakin? Onko siellä tunteita? Äh, unohda. Ei sillä ole mitään merkitystä. Ei nyt.
Mä rakastan muistoja, en sua. Mut voinko mä vielä joskus rakastaa molempia? Tahdonko mä vielä joskus? Mä en tiedä ja se tekee mut hulluksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti