"Olen niin innoissani, että hehkun."
Koskaan ei pitäisi innostua mistään. Ei pitäisi luottaa mihinkään, ei pitäisi iloita.
Vaistoni olivat oikeassa taas kerran, te olitte oikeassa taas kerran.
"Ei mulle käykään tänään, tuun hakemaan sut huomenna illalla."
Huominen ei käy. Ei enää.
"Se on tänään tai ei ollenkaan."
"No ei sit kai ollenkaan..."
Miks mä uskon aina? Kaikki käyttää mua vaan hyväkseen. No, löysimpähän ainakin mun olemassa oloni tarkoituksen. Mä olen olemassa, että ihmisillä olis joku, jota käyttää hyväkseen kerta toisensa jälkeen. Joku, joka aina palaa takaisin ja antaa kaiken anteeksi. Niin annan taas hetken kuluttua, tiedän sen jo nyt. Ja se saa minut vihaamaan itseäni.
"Sano suoraan, mitä sä haluat musta. Välitätkö sä musta edes, vai onks tää sulle vaan yks iso vitsi?"
Ei vastausta. Ei mitään.
Miks mä olen näin helvetin tyhmä?
Mun voimat alkaa olla lopussa...
Olenpa suora. En ole varma, mitä peliä Tommipelaa, riittikö sille tuossakin vain, että sai sut suostumaan, voittiko se jo siinä. Mä nimittäin ajattelin, että paska homma, kun luin tota edellistä postaustasi. Koska susta haisi jo pitkälle, ettet kuitenkaan ollut ehkä ihan varma, mitä olisi tapahtunut. Ehkä kaiken Laurin vedättämisen jälkeen sä olisitkin halunnut vain antautua vietäväksi. Se ois lohduttanut sua.
VastaaPoistaCome on, yökylä, kuulostiko se sinusta ihan totta ihan viattomalta idealta? Oikeesti? OIKEESTI? ??? niin että ihan hyvä että peruuntui, ettet päässyt testaamaan, ettet joutunut limboon. Voi olla että olisit tullut ulos vielä pahemmin palasina.
Rauhaa, rakkautta, Moona
Suoruus on hyvä asia, mitäpä tässä kiertelemään.
PoistaTommi tosiaan kai nauttii siitä tunteesta, että saa minut "hallintaansa". Heti sen tunteen saatuaan hän pettää kaikki lupauksensa ja rikkoo minut taas.
Olet oikeassa siinä, että epäilin koko yökylä juttua ihan hirveästi. Tiesin kyllä, että Tommilla ei ole puhtaat jauhot pussissa, mutta tiedän kyllä, ettei hän ole ihan läpi mätäkään. Tahdoin vain puhua jollekin, tahdoin niin hirmuisesti ja päivisin se ei vain onnistu. Yökylä oli ainut vaihtoehto ja epätoivoisena tartuin siihen.
Uskallan väittää, etten olisi pettänyt Lauria. En kuitenkaan voi siitäkään mennä takuuseen, en enää ymmärrä mistään mitään. Turha niitä nyt on kuitenkaan enää miettiä, olen yksin kotona, palasina taas kerran. Ehkä kuitenkin parempi näin, kuin herätä huomenna aamulla Tommin kainalosta katuvana.
Kiitos Moona suorista sanoistasi, arvostan niitä todella :)
Ada-kulta, kyllä SAA innostua ja luottaa sekä kyllä VOI iloita! Pitää vaan olla oikea kohde eli luotettava ihminen. Onnea etsintään! Toivon vilpittömästi, että tiellesi vielä osuu ihminen, joka oikeasti on rakkautesi ja luottamuksesi arvoinen. Ja olen varma, että sellainen henkilö kohdallesi osuukin, olethan vielä nuori. Jätä paskiaiset taaksesi ja pidä silmäsi ja sydämesi avoinna uusille tuttavuuksille :)
VastaaPoistaT: Vanhin lukijasi
Kiitos hirmuisesti! Olette te kaikki vain niin ihania, etten kestä :')
PoistaMullakin on tollanen ihminen kuin Tommi. Se tekee mulle ihan samalla tavalla, hakee lohtua sillon kun ei oo ketään muutakaan. Mutta mä oon todennut että se ei musta muuta kun lohtua halua niin oon jättänyt sen melkein kokonaan pois mun elämästä. Vuodenhan mä sen kanssa jo ehdin tapella kun en tiennyt mitä se haluaa. Suosittelen suakin jättämään Tommin omaan arvoonsa koska toi vaikuttaa ihan samanlaiselta kun tää mun tilanne.
VastaaPoistaVuoden mekin tässä olemme pelanneet tätä peliä. Ehkä minä ajan kanssa opin torjumaan hänet, ehkä en...
Poista