Näin vajaa kolme tuntia ennen päivän vaihtumista on hyvä tulla ilmoittamaan olevansa elossa. Erittäin elossa jopa!
Eilinen oli hiljainen päivä blogin puolella, elämässä ei niinkään. Hirmu vauhdikasta on ollut myös tänään. Nyt kun vihdoin sain kammettua itseni ylös patjan syövereistä, en malttaisi millään pysyä paikallani.
Laurin kanssa olen ollut liikkeellä eilisestä asti ja unen määrä on jäänyt tosi mitättömäksi. No, ensi yönä on aikaa nukkua. Tai päivitellä blogia, jos siltä tuntuu. Saa nyt nähdä.
Eilen illalla tapahtui mitä oudoin kohtaaminen. Tai outo ja outo, ei se kai toiselle osapuolelle ollut outo, kun ei hän edes tajunnut mitään, mutta toinen osapuoli vaikutti erittäinkin hämmentyneeltä. Ja hämmentynyt minäkin olin, mitäpä sitä kieltämään. En koskaan ollut varautunut siihen, enkä ollut miettinyt koko mahdollisuutta. Nyt se kohtaaminen kuitenkin tapahtui ja kaikki meni hyvin. Tai tavallisesti, ei mitään fiaskoa, huh.
Tommi ja Lauri sattuivat samaan aikaan samaan paikkaan. Minä Laurin kanssa ja Tommi yksin. Mutta eipä siinä mitään, Tommi lähinnä tuijotti meitä, eikä osannut suhtautua asiaan mitenkään ja minä taas, noh, olin yhtä hämmentynyt kuin hänkin. Ja Lauri ei tiennyt mistään mitään. Hän ei tunnistanut Tommia, eikä hän tajunnut meidän tuntevan toisiamme. Vasta tänään aamulla uskaltauduin paljastamaan hänelle, että olimme tosiaan melko lähellä tätä hirviötä, kenestä olin hänelle niin monesti puhunut. Lauri naurahti ja vaihtoi puheenaihetta. Ja se siitä.
Niin, tosiaan. Tommi ei koskaan ilmestynyt ovelleni, vaikka kovasti niin lupaili. Ja minä menetin malttini taas.
"Joo ja sä tulit sit taas silloin kun lupasit, niinkö? Voi kuule, haista nyt jo paska."
Ja nyt hänen numeronsa on estettyjen listalla.
Ja minä olen onnellinen. Onnellisempi kuin pitkään aikaan. Laurin kanssa kaikki on loistavasti ja minä rakastan. Terveys on ihan ok, ruoka maistuu paremmin kuin koskaan ja paino nousee. Isä on iloinen ja kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti