Aika täällä maanpäällä ylitsemme ajaa

Kahdelta yöllä istun autossa ja juon kolmatta kaljaa. Lauri ajaa ympäriinsä ilman päämäärää, minä katselen sateista tietä, johon katuvalot heijastuvat.
"Tiedätsä rakas, mun on tosi hyvä just tässä. Mun on ihan helvetin hyvä."

Mulla on viimiset pari päivää ollu tosi turvallinen ja rauhaisa olo. Vaikka melko paljon kaikkea tapahtuu mun ympärillä, niin mä en jaksa stressata mistään enää. Mun stressaus kapasiteetti on täynnä ja nyt mä vaan juon kaljaa keskellä yötä, kuuntelen paskaa musiikkia ja rakastan ihan hirveesti.

Synttäritki tulee kovaa vauhtia lähemmäs. Kohta voi jo alkaa laskea päiviä, ei niitä oo kai edes sataa enää. Ei edes sataa päivää, niin mä oon vapaa. Mä oon täysikäinen ja mua ei pidetä ihan niin kakarana enää. Alaikäisenä saa kokoajan olla selittämässä, että miks mä asun yksin. Saa varoa, ettei jää ryyppäämisestä kiinni. Joutuu istumaan yksin kotona, kun Lauri on kavereidensa kanssa baarissa. Ei saa ajaa autoa, ei saa tehdä mitään.

Oli meillä jo puhetta mun synttäreistä. Ne vaan sattuu ihan tyhmälle päivälle, mut minkäs teet. Me lähdetään silloin Laurin kanssa johonkin. Ei me tiedetä mihin, ei me tiedetä millä, eikä me tiedetä millä rahalla. Mut ei se mitään, johonkin me kuitenki mennään.

Mulla on ihan kauheen outo olo. Tää on kai vaan onnellisuutta. Tai sit mä sekoan. Lukijat häviää, älkää menkö, jooko. Mitä te tahtoisitte lukea, mikä mussa on vikana?