Hei hyvät naiset ja herrat tiedätteks, mä tuun hulluks. Mun päässä humisee ja mä tunnen maapallon pyörivän. Mä kävelen ympäri kaupungin katuja repussani rikkinäiset villasukat ja tölkillinen piimää. Opettaja sanoo, että musta tulee isona taiteilija. Ryhmän äänekkäin tyttö istuu vieressäni ja täydentää opettajan lausetta: "Sä näytätkin ihan siltä!"
No jaa, en mä nyt sitten tiedä. Tykkään mä piirtää, joo. Mut vaan lyijykynällä ja puuväreillä. Mä en maalaa, mä en tee mitään muuta kuin piirrän. En vaikka olis pakko. Opettajakin tietää sen jo, se ei enää edes yritä pakottaa.
Mua on analysoitu tänään koulussa ihan hirveesti. Mä oon puhunukin enemmän kuin varmaan vuoteen.
Mä ehkä kyllä vähän näytän sellaiselta taiteilija luonteelta, tajuan sen kyllä itsekin. Mut en mä tahallani, mä vaan puen päälle kaikkea mistä tykkään. Rikkinäiset vaaleanpunaiset villasukat, lököpököpeikkohousut ja neule. Tukka takussa ja roikkuisa pipo päässä. Reppukin roikkuu useinmiten mukana menossa. Ihan kivaa. Ja Laurikin kuulemma tykkää. Ja sen mutsi sano, että me ollaan kuin paita ja perse.
Aamulla mua vähän stressas, mut sit mä tajusin, että tänäänhän on tullu rahaa. Ihan kiva sekin. Nyt mä ajattelin hetken aikaa makoilla olohuoneen lattialla peiton kanssa ja tuijottaa kattoa ja kun mä saan siitä tarpeekseni, lähden kai ruokaa metsästämään. Vois kerrankin syödä kunnolla.
Hassua tekstiä, ihan sekoja juttuja taas. Mulla on ihan kiva päivä ja sen kuulemma huomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti