Kunpa mikään ei muuttuis vaan olis aina näin tismalleen

Mun onnellisuus kuulemma johtuu noista lääkkeistä, no kiva. Mä jo ehdin innostua, että ehkä se mun saatanallinen surukausi on päättynyt, mut ei. Niitä käytetään kuulemma kans masennuksen hoitoon, joten jopa ylenpalttinen onnellisuus on tavallista. No mä oon ylenpalttisen onnellinen.

Mulla olis tällä hetkellä tuhat syytä olla surullinen tai ainakin sairaan ahdistunut, mut en mä vaan oo. Hetkittäin tunnen jopa syyllisyyttä siitä, että ihmiset mun ympärillä rypee itsesäälissä ja surussa ja mä vaan hymyilen ja näytän auringon nielleeltä. Kaikki muut tunteet on viety, vaan ilo on tallella. Tää on sairasta. Maailman negatiivisin ja surullisin ihminen onkin yhtäkkiä muuttunu neiti aurinkoiseks.

Mä oon kuulemma kans vähän sekava.
"No aijaa, kyllä mä tiedän sen itsekin!"
Kattokaa nyt vaikka tätä blogia, eihän tässä oo päätä eikä häntää!

Ottakaa siitä kuva mikä ei liity sitten mitenkään mihinkään, mitä kirjoitin.

Mä alan nyt tehdä pientä ulkonäkö muutosta tälle blogivauvalle, kun sellaista on viimeaikoina toivottu. Mun uus yläkerran naapuri taitaa nyt kylvettää niitä hevosiaan, kun vesiputket on kohissu jo varmaankin kolme tuntia...

Palataan uuden ulkoasun kanssa ihan pian, tulen kyselemään mielipiteitä heti kunhan vain saan jotain muutoksia aikaan!