Tänään aamulla olin vapaa lähtemään ja Lauri tuli minua hakemaan. En sanoisi vieläkään olevani elämäni kunnossa, mutta jaloillani kuitenkin.Tai polvillani ainakin.
Lauri on kanssani täällä luonani, palvelee minua ja tekee kaikkensa parantaakseen oloani. Nytkin hän pyörii keittiössä kokkaamassa ties mitä. Minä makaan sohvalla ja katson elokuvaa toisella silmällä ja toisella päivittelen kuulumisia teille.
Maatessani toimeettomana sairaalan pedillä sain kymmeniä postausideoita ja osan niistä kirjoitin ylöskin. Huomenna varmasti tulossa jo juttua ensimmäisestä aiheesta, jos vain pystyn ja kykenen. Ajastukset loppuivat nyt kuitenkin tähän, joten täysin reaaliaikaisesti jatketaan eteen päin.
Malttakaahan rakkaat, kyllä täältä pohjalta ollaan tulossa jo kovaa vauhtia ylös päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti