AJASTETTU.
(Varmasti mielipiteitä herättävä, lääkehoureissa kirjoitettu teksti viime vuoden lopulta. Mitähän helvettiä taas, Ada? En mä oikeasti ajattele noin... Ainakaan nyt. Nyt mulla on hyvä mieli.)
Jokaista kohtaa ei tarvitse ottaa tunteisiin, kirjoitin hieman dramatisoiden ja epäsoveliaassa mielentilassa, lääkkeissä ja liian sekaisin.Vakavia asioita, sekavia ajatuksia. Tällaista päässäni kuitenkin pyörii, kun olen tarpeeksi poissa.
Luomisen tuskaa, vitut siitä.
Sama se on mitä mä kirjotan, kunhan on hieno otsikko.
Ja senkin mä vien joltain muulta.
Jostain biisistä, mitä mä en oo ikinä jaksanu kuunnella loppuun saakka.
Seinät huutaa mun nimeä, kallistuu uhkaavasti mua päin.
Vessan lattialla odottaa testi, jota mä en tahdo katsoa.
Vitunko väliä silläkään on, mitä siinä sanotaan.
Jos se on plussa, ni kaivetaan lapsi ulos henkarilla.
Heitetään taloyhtiön roskikseen ja lähdetään harrastamaan lisää seksiä.
Jos se on miinus, tehdään samoin mut ilman sitä roskis vaihetta.
Mitä sillä kumillakaan tekee, aina kun sitä käyttää niin se hajoaa.
Ja silloin kun ei käytä, niin miinushan sieltä tulee.
Kiva selitellä tätille pöytänsä takana, että kyllä me käytetään kumia.
Se vaan sattu just sinä iltana hajoamaan.
Enkä mä vahingossakaan ostanu jälkiehkäsyä.
Ei ollu kahtakymppiä.
Mut miinus se sieltä tulee, mä uskon siihen.
Ei lapsi sopis tähän elämään.
Mä haluan sekoilla rauhassa vielä hetken.
Ja sit rauhoittua, vaikka väkisin.
Joskus täysi-ikäistymisen jälkeen mä soitan Tommille.
Joskus sitten, kun Lauri on armeijassa ja mä oon yksin.
Silloin mä toteutan ton ylemmän suunnitelman sen kanssa.
Vitut välitän mistään.
Elän holtittomasti ja kuolen nuorena.
Niin se on tarkoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti