(Muistoja. Kirjoitettu marraskuussa 2013)
Istun keittiössä pöydän ääressä ja muistelen menneisyyttä. Haen olohuoneen lipastosta vanhan mustan muistitikun, avaan tietokoneen ja alan selata tikulle tallennettuja tiedostoja.
"Alkuvuosi 2013, kuvia". Lähes jokaisessa kuvassa olen minä. Ensimmäiset kuvat ovat siltä ajalta, kun en vielä ollut tavannut Tommia. Eräässä kuvassa istun parvekkeella ja hymyilen. Sallan perheen kotona, suurella lasitetulla parvekkeella. Klikkaan "seuraava" ja ruudulle ilmestyy tutut kasvot. Salla hymyilee ja vinkkaa silmäänsä kameralle. Hän on kaunis, tummat keskipitkät hiukset ja valkoiset hampaat. Painoa varmasti ainakin kymmenen kiloa vähemmän kuin nykyään.
Selaan kuvia eteen päin ja katson hetken niistä jokaista. Lähes kaikissa kuvissa joko on Salla tai sitten kuvat ovat hänen ottamiaan ja minä esiinnyn niissä. Viimeisimmän kuvan päivämääräksi on merkitty 26.03.2013. Se taitaa olla viimeisiä päiviä, kun olen enää puhunut Sallalle. Ja kuva on viimeinen meistä otettu kuva ikinä. Molemmat katsovat kameraan ja hymyilevät, seisomme Tommin auton edessä ja kameran takana on ollut Tommi itse. Tommista minulla ei ole yhtään kuvaa. Ei yhtä ainutta.
Suljen kuvakansion ja klikkaan auki "Tekstarit Tommilta tammikuu->" Siellä ne ovat. Kaikki Tommin minulle lähettämät viestit ja myös minun hänelle lähettämät viestit. Päivämäärät, kellonajat, ihan kaikki. Ne odottavat lukijaansa, jonka oli tarkoitus olla Salla. Hän se tuskin tulee olemaan, säilytän niitä vain varmuuden vuoksi. Luen viestejä jonkin verran, mutta en kestä edes puoleen väliin asti. Liikaa muistoja, ihan liikaa.
"Tommin skypeviestit maaliskuu->" ja "Tommin faceviestit maaliskuu->" -kansiot jätän kokonaan avaamatta. En vain kestä enää.
En voi estää kyyneleitä valumasta poskiani pitkin. Miten voin olla näin tyhmä? Miksi annoin sen kaiken tapahtua? Turhauttaa, turhauttaa ihan tosi paljon. Haluan unohtaa ihan kaiken. Haluan pyyhkiä koko tämän vuoden pois. Haluan karata, lähteä pois täältä ja aloittaa alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti