Nyt luvassa ehkä koko blogihistoriani informatiivisin postaus, varautukaa.
Yksittäisille henkilöille olenkin tästä jo maininnut, mutta muille tämä tulee melko yllätyksenä. Seuraavat kaksi viikkoa ASR:n elämässä ovat tällä hetkellä yhtä suurta kysymysmerkkiä. Tällä hetkellä Ada istuu sängyllään ja valvoo jännittäen huomista ja tulevia päiviä ylipäätään. Huomenna taksi kuljettaa minut lokaatioon x, jossa tulen viettämään ajan x. Siinä on suurinpiirtein kaikki, mitä kykenen teille kertomaan tai mitä edes itsekään tiedän.
No, tarkennetaan nyt sitten hieman, uteliaat repivät muuten pelihousunsa.
Aamulla suuntaan sairaalalle, jossa minua operoidaan. Ei mitään suurta, älkää huoliko. Kivuliasta kuulemma kuitenkin, jäiks. Melko riskin otan nyt kertoessani tästä, mutta kerroinpa silti. Aika harva tuttunikaan tästä tietää, mutta silti tutut moi moi. Ajattelin, että on teitä kohtaan reilumpaa infota tästä etukäteen, eikä vain kadota yllättäen, mitään sanomatta. Operaation jälkeen suuntaan siis toipumaan salaiseen pikku parantolaani, jossa viivyn juuri niin kauan kuin siltä tuntuu.
Ja kipulääkitys tulee olemaan luokkaa hypermegasuperextravahva. Se siis saattaa aiheuttaa ongelmia bloggaamiseen ja johdattaa minut täysin toisiin ulottuvuuksiin. Kukaan ei tiedä, miten reagoin lääkkeisiin. Voi olla, että sivuvaikutuksia ei tule lainkaan ja olen toimintakunnossa jo viikonloppuna tai sitten olen kokonaan pois pelistä pahimmillaan pari viikkoa.
Huolehdin tosi paljon siitä, mitä minulle ja Laurille tulee tapahtumaan, en tiedä mitä mahdollinen parin viikon erossa olo meille tekee. Se nähdään sitten.
Blogi ei kuitenkaan tule täysin kuolemaan, olen varautunut poissa olooni ja ajastanut teille jotakin pieniä juttuja sinne tänne. Viimeinen ajastettu höpötys ilmestyy 1.3 ja viimeistään sen jälkeen yritän olla kärryillä. Jos kaikki kuitenkin menee paremmin kuin osaan odottaa, niin perun ajastukset ja päivittelen teille ihan reaaliajassa kuten tähänkin asti. Ajastettujen tekstien alussa mainitsen aina ajastuksesta, joten tiedätte kyllä milloin olen oikeasti täällä.
En usko jaksavani pysyä kauaakaan erossa blogista, joten palaan kyllä heti kuin vain ymmärrän maailman menosta jotakin.
Käytännössä siis ainoa haitta joka tästä syntyy, on kommentteihin vastaaminen. Tekstejä ilmestyy kyllä lähes yhtä usein kuin tälläkin hetkellä.
Ilmoittelen teille heti, kun olen edes suurin piirtein kunnossa. Olkaahan maltillisia siihen asti!
Kiitos kun olette siellä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti