Elämä on natsi

Miljoona juttua kerrottavana, joka suunnassa tapahtuu taas.

Aloitettakoon nyt vaikka sitten viime yöstä. Riideltyäni (erottuani?) Laurin kanssa olin tosi maissa ja kaipasin juttuseuraa. Laitoin Tommille viestiä ja kysyin missä hän on.  Ei vastausta. Yhden aikaan päätin yrittää nukkua ja kaikkien yllätykseksi jopa nukahdin. Yhtäkkiä heräsin puhelimen ääneen, kello oli kai jotain neljän paikkeilla.

Siinä minä istuin keskellä olohuoneen lattiaa, puhelin edessäni ja kaiutin päällä. Toisessa päässä humalainen Tommi ja hänen vielä humalaisempi ystävänsä. Puhelu päättyi kuuden aikaan siihen, että Tommi sammui ja minä toivottelin hyvät yöt hänen ystävälleen ja kävin itsekin vielä hetkeksi nukkumaan. Olin tosi hyvillä mielin sen puhelun jälkeen, vaikka emme me mitään järkevää puhuneetkaan. Sovimme, että seuraavaksi minut otetaan mukaan ryyppyiltaan, jes!

Heräsin yhdentoista jälkeen, raahauduin muutamaksi tunniksi kouluun ja vasta siellä katsoin puhelintani. Kaksi saapunutta viestiä, toinen kahdeksalta ja toinen juuri ennen yhtätoista. Laurilta molemmat.
"Mä haluisin kyllä jatkaa vielä, ei kai tää nyt ollu tässä?" luki ensimmäisessä viestissä. Hymyilin itsekseni, arvasin, ettei hän osaa luopua minusta.

Toinen viesti oli jo hieman epätoivoisempi, hän pelkäsi, että olen vihainen enkä sen takia vastaa, vaikka oikeasti olin vain nukkumassa.
"Mä oon pahoillani, sä olit ihan oikeassa eilen. Voitsä antaa mulle vielä yhden mahdollisuuden, rks?"
Hah, rks on hänen tapansa lyhentää 'rakas', ihana♥

Blaah, turhauttaa vieläkin koko mies. Tahdon kyllä antaa hänelle sen mahdollisuuden, en minäkään halua tämän päättyvän näin.
"Joo, ei tää kai ollu tässä mut mun täytyy miettiä muutama päivä. Vikaa on meissä molemmissa, en mä sitä kiellä, mut silti haluan nyt omaa aikaa ja niin kai säkin. Soitellaan parin päivän päästä."

Parin päivän tauko nyt siis luvassa tästä parisuhteesta ja ihan hyvä niin. Eiköhän asiat kuitenkin järjesty vielä, toivon ainakin kovasti niin.