Mä muistan kuinka sinuun päätä pahkaa rakastuin

Joka päivä lyödän Laurista yhden virheen lisää. Joka päivä ärsyynnyn jostain mitä hän tekee, ymmärrän inhoavani jotain hänen tapaansa tai ymmärrän hänen omaavan jonkin täysin erilaisen luonteenpiirteen kuin minä. Mutta samalla joka päivä minä ymmärrän, että ne virheet eivät ole virheitä. Ne ovat yksityiskohtia, jotka tekevät hänestä hänet. Joka päivä minä rakastun vähän lisää. Joka päivä yllätyn positiivisesti, koen uusia asioita ja opin uusia juttuja hänestä. Joka päivä pääsen hieman lähemmäs häntä, opin tuntemaan hänet paremmin ja ymmärrän, että hänet on tarkoitettu olemaan kanssani nyt. Ja toivon, että niin on tarkoitettu myös tulevaisuudessa. Ennen murehdin kokoajan, että kuinka kauan tämä kestää, mutten jaksa sitä enää. Nautin jokaisesta pienestä hetkestä hänen kanssaan ja murehdin ongelmia vasta sitten, jos niitä ilmenee.

Tänään olin Laurin kanssa vanhemmillani isänpäivä lounaalla. Olin aluksi hieman varuillani ja pelkäsin, että miten se sujuu. Hän on kuitenkin tavannut vanhempani vasta kerran aiemmin. Kaikki meni kuitenkin aivan loistavasti. Puolessa välissä ruokailua ymmärsin, että olen tosiaan ylpeä miehestä, joka istuu vieressäni. Voin sanoa, että en ottaisi hänen tilalleen ketään muuta. Ketään muuta en mielummin veisi vanhempieni luo syömään, kuin hänet. Ja sillä hetkellä rakastuin häneen taas hieman lisää.

Vaikka vanhempieni mielipide ei olekaan suhteessa tärkeintä, vaan se, että itse rakastan miestä, niin kyllä se silti tuntui hyvältä. Oli ihanaa tajuta, että vanhempani näyttävät pitävän Laurista ja Laurikin tulee toimeen heidän kanssaan.

Tällaista tänään, eipä oikeastaan muuta kerrottavaa. Huomenna alkaa taas uusi ja rankka viikko koulussa, mutta eiköhän siitä selvitä. Yleensä kun kerron teille, että minulla on ollut huono päivä, niin nyt voin sanoa, että tämä päivä oli loistava ja olen nyt todella hyvillä mielin!