Sivut

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kaipaan sinua mä niin

Rakastan viikonloppuja. Silloin olen vapaa ja saan tehdä juuri sitä mitä haluan. Saan olla ihmisten kanssa, joiden kanssa haluan olla ja pystyn olemaan erossa ihmisistä, joista haluan olla erossa. Viikonloput ovat rentouttavia ja toivon, että ne jatkuisivat ikuisuuksiin. Tämä viikonloppu alkaa kuitenkin olla ohi. Huomenna on maanantai ja minun täytyy taas kestää viisi rankkaa päivää. Velvollisuuksia, vastuuta ja ihmisiä. Kulissia, tekohymyjä ja valheita. Sellaista se on, elämä.

Loppujen lopuksi koko elämä on täynnä sääntöjä. Kirjoitettuja ja kirjoittamattomia. Ärsyttäviä normeja, joista poiketessaan joutuu heti silmätikuksi. Pitäisi vain kulkea massan mukana, näyttää samalta kuin muut, käyttäytyä samalla tavalla kuin muut. Ei saisi herättää huomiota ulkonäöllään, sanomisillaan, seksuaalisuudellaan eikä millään muullakaan. Pitää maastoutua siihen ihmisjoukkoon. Niiden lampaiden sekaan, jotka matkivat toinen toisiaan ja yrittävät yhdessä olla ihanteellisia, "normaaleja" ihmisiä. Joillanlailla minä olen kuitenkin aina saanut kieroa nautintoa siitä, etten pukeudu koko beigeen ja yritä maastoutua ja miltei muuttua näkymättömäksi. Nautin siitä negatiivisesta huomiosta, jota toiminnallani saan. Nautin siitä, koska se olen minä.

En jaksa enää pohtia sitä, voinko lakata kynteni punaiseksi, vai näytänkö kenties Sallan tai jonkun muun mielestä huoralta. En jaksa ajatella asuvalintojani muiden kannalta. Uskon murehtivani sitten vanhuksena enemmänkin niitä asioita, joita en tehnyt, kuin niitä, joita tein. En jaksa välittää siitä, mitä muut ajattelevat seurustelusuhteistani tai seksuaalisuudestani. Se on minun oma asiani, en minäkään puutu heidän seksiasioihinsa.

Mutta yksi asia minulla on vielä opeteltavana. Minun ei pidä välittää siitä, mitä muut ajattelevat ystävistäni. Minun olisi pitänyt alusta alkaen olla avoimesti Tommin ystävä miettimättä muiden mielipiteitä. Emme olisi nyt tässä tilanteessa, jos olisin tehnyt niin. Ja jos olisin nyt rohkea, soittaisin Tommille ihan täysin välittämättä Sallasta. Minulla on oikeus puhua kenelle minä haluan, eikä Salla voi sitä minulta kieltää. Mutten ole niin rohkea. En vielä, enkä varmasti ikinä. Ystävyys Tommin kanssa taitaa olla mennyttä, mutten voi silti kieltää sitä faktaa, että ikävöin häntä. Ystävänä. En muuten, mutta ystävänä.

2 kommenttia:

  1. Voi ei, kirjoitin ihan hurjan pitkän kommentin sulle ja nyt se katosi bittiavaruuteen :(

    VastaaPoista
  2. Minullakin käy monesti niin, että tietokoneeni syö koko kommentin juuri kun se on valmis :(
    Yritä vaikka tiivistetysti kertoa asiasi jos mitenkään jaksat! :)

    VastaaPoista