Sä oot hullu, hullu, hulluhan sä oot

Kiitos kaikista tsempeistänne ♥

Täällä ollaan taas, en nyt sanoisi että entistä vahvempana, mutta ollaan silti.

Heti aluksi täytyy sanoa, että Laurin kanssa kaikki ok. Hän ei tullut eilen, mutta puhuimme pitkään puhelimessa ja näin hänet tänään ruokatunnilla. Olen todella helpottunut, että kaikki on vihdoin hyvin ja uskon, että tämä lähtee toimimaan taas. Vastoinkäymiset vahvistavat, uskon niin.

Ja sitten tämä hämmennystä herättänyt juttu eiliseltä. En siis itse tiedä vieläkään mistään mitään, enkä oikeastaan haluakaan. Kaikki katastrofin ainekset olivat kasassa, mutta peräännyin. En lähtenyt mukaan siihen lapselliseen leikkiin. Yritin muutaman kerran selvittää asiat "aikuisten tavalla", mutta kun vastassa on kaksi kymmenen vuotiaan tasolle paatunutta ihmistä, niin totesin sen mahdottomaksi. Mikään asia ei selviä huutamalla, kiroilemalla ja haukkumalla. Asioista pitäisi puhua rauhallisesti ja opetella edes jollainlailla hallitsemaan sitä omaa vihaansa, mutta joillekin ihmisille se vain tuntuu olevan täysi mahdottomuus.

Siis tiivistetty ja täysin minun näkökulmastani kerrottu versio asioista menee kutakuinkin seuraavasti:

Yleensä se olin aina minä, joka leikkii tulella ja nyt Tommi oli mokannut kaiken. Hänellä jostain syystä oli minusta tallessa kuvia (ei siis mitään alastonkuvia yms. vaan ihan tavallisia valokuvia keväältä), jotka olivat jotain kautta päätyneet Sallan käsiin. Ja Sallahan tietysti suuttui jo siitä, että Tommi säilöö minun kuviani kaapeissaan ja vielä suurempi viha oli tullut siitä, että Salla ymmärsi kuvien olevan ajalta, jolloin minun ei kaiken logiikan mukaan olisi edes pitänyt olla tekemisissä Tommin kanssa enää. Ja ne kuvat eivät olleet mitään siihen verrattuna, mitä oli tulossa. Minun ja Tommin viestiketjuja tulostettuna paperille. Ja siitä se riemu alkoi. 

Tommi soitti ja varoitti minua Sallasta, Salla soitti ja huusi. Puhelimessani on tällä hetkellä kymmeniä ja kymmeniä eilen saapuneita viestejä Sallalta, jossa kerrotaan mm. erinäisiä tapoja, kuinka hän aikoo tuhota elämäni ja niin edelleen. Kyllä noista kai jo voisi saada syytteen kunnianloukkauksesta tai laittomasta uhkauksesta tai jostain, mutten jaksa lähteä sellaiseen. Puhelimeni soi vielä myöhään yöllä, Salla yritti tavoitella. Tasan kolme kertaa vastasin hänelle eilisen aikana ja joka kerta puhelu alkoi sanoilla "Haista vittu, huora" tai jotain sen tyyppistä, joten en edes jaksanut kuluttaa aikaani häneen. Vaivautui hän ovenikin taakse jossain vaiheessa, mutten edes noussut ylös sohvalta, kun tiesin kuka siellä on. Kuluttakoon niin paljon energiaansa minuun kuin haluaa, minä jatkoin eteenpäin ja annoin heidän elää omaa elämäänsä, tekisi hänkin niin.

Eilen olin aikalailla järkyttynyt kaikesta ja itkin ja tärisin vain koko illan, mutta nyt tämä on jo jollainlailla muuttunut koomiseksi. En tiedä mitä viestejä Salla on lukenut, en tiedä mitä kuvia hän on nähnyt. Mutta kaikista huvittavinta on, etten tiedä miksi Tommi säilöö kuviani ja keskustelujamme. En ole puhunut eilisen jälkeen Tommin kanssa, enkä myöskään Sallan. Ja tein melko vahvan päätöksen, että annan vain olla. Selvittäköön asiat keskenään, keksiköön Tommi taas uuden tarinan valheidensa peitoksi. Antaisivat minun vain olla.

Äh, epäselvää ja ahdistavaa. Kerron lisää kun olen itsekin hieman viisaampi. Kaikki kuitenkin ihan kohtalaisen ok tällä hetkellä.