Toivon aamulla, että ois ilta, jotta saisin nukkua vain

Nyt on tauon paikka. Väsymys ottaa vallan, enkä pysty enää mihinkään.

Lauri tosiaan tuli eilen ja kaikki on ihan hyvin. En kylläkään pystynyt kertomaan kaikkea Tommista, pelkään pilaavani kaiken taas. Puhuimme kyllä hänestä, mutta en vielä kertonut ihan kaikkea. Yritän olla hienovarainen, enkä tiputtaa koko pommia kerralla.

Heti kun Lauri lähti, romahdin lattialle itkemään. En edes tiedä miksi. Olen vain niin väsynyt tähän tunteiden sekamelskaan, etten enää saa itsekään ajatuksistani selvää. Minulla ei ole Tommin lisäksi yhtään ystävää, kaikki vihaavat minua. En pysty nukkumaan, koska uni ei vain tule. Päivisin silmät painuvat väkisin kiinni, mutta silloin kun olisi aikaa nukkua, en saa millään nukutuksi.

Ajattelin nyt nukkua pari yötä ihan yksin, ihan vain sen takia, että minulle jää aikaa nukkua. Laurin kanssa tulee usein valvottua puolet yöstä ja se vähäinenkin unen määrä jää saamatta. Ei sillä, ettenkö haluaisi tavata, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa. Hän ei ehdi nähdä silloin kun minä ehdin, vaan vasta illalla ja silloin minun pitäisi olla jo menossa nukkumaan.

Suurimman osan ajasta olen niin väsynyt, että kuljen kuin sumussa ja aika vain lipuu ohitse. Unohtelen asioita enkä tee oikeastaan mitään. Ja silloin kun olen edes hieman pirteämpi, olen äärimmäisen ahdistunut ja ärsyyntynyt. Heittelen tavaroita ja riehun yksin kotona. Olen käynyt kouluakin jo pitkään niin, että menen sinne aamulla ja jossain vaiheessa huomaan päivän loppuneen, enkä tiedä mitä olen tehnyt koko päivän. En opi mitään, olen vain.

Huomenna minulla on lyhyt päivä koulussa ja ajattelin pyytää Tommia kahville koulun jälkeen, jos hän millään ehtii. Tommikin on tosi väsynyt, ymmärrän kyllä ihan täysin, joten en ihmettele yhtään, jos hän ei tule. Aion kuitenkin kysyä. Olisi mukavaa jutella ihan kahvikupin ääressä ja viettää aikaa yhdessä.

Nyt taidan lähteä suosiolla suihkun kautta nukkumaan, että pääsisin edes huomenna ylös sängystä.